Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä

Erityispyhät / Yhteiskunnalliset juhlapäivät

Maarian kirkon pääalttari. Liturgisena värinä vihreä. Alttaritauluna toimii keskiaikainen alttarikaappi.

Liturginen väri: vihreä

Kaksi alttarikynttilää

Kansalliset rukouspäivät

Rukouspäivää vietetään kaksi kertaa vuodessa. Kristittyjen ykseyden rukouspäivää vietetään 18.1. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää vietetään 24.10. Rukouspäivät eivät peitä kohdalle sattuvia kirkkovuoden pyhäpäiviä. Rukouspäivien tekstejä voidaan käyttää saarnateksteinä.

Suomessa on vuodesta 1676 lähtien vietetty säännöllisesti rukouspäiviä, joita aiemmin oli neljä ja ne olivat valtiovallan määräämiä. Kansallisten rukouspäivien valinta ja päättäminen on ollut kirkkojen omissa käsissä vuoden 2004 alusta lähtien. Vuonna 2008 siirryttiin neljästä rukouspäivästä kahden rukouspäivän käytäntöön. Rukouspäivien valmistelusta ja aineistosta vastaa Suomen Ekumeeninen Neuvosto.

Rukouspäiväjulistus on yli 400-vuotiaana perinteenä yksi valtionpään vanhimpia virkatehtäviä. Tasavallan presidentti päättää virkakautensa alussa siitä, jatkaako hän tätä käytäntöä.

Rukouspäiväjulistus toivotaan luettavan seurakunnissa ensimmäisenä rukouspäivänä 18.1. tai sitä edeltävänä sunnuntaina.

Raamatun tekstit

Ks. www.ekumenia.fi

Rukoushetkien tekstit

Sir. 11:18–28

Moni vaurastuu elämällä kitsaasti,
mutta minkä palkan hän siitä saa?
Kun hän sanoo: "Nyt voin levätä
ja nauttia siitä, mitä omistan",
hän ei tiedä, paljonko on jäljellä aikaa
siihen, että hän kuolee ja jättää kaiken toisille.

Pysy siinä, mikä osasi on,
tee omaa työtäsi, vanhene sen äärellä.
Älä ihastele jumalattomien tekoja ja tuloksia;
luota Herraan ja aherra entiseen tapaasi,
sillä Herra muuttaa helposti asiat:
yhtäkkiä ja arvaamatta hän tekee köyhästä rikkaan.
Hurskaan palkkiona on Herran siunaus,
yhdessä hetkessä hänen onnensa puhkeaa kukkaan.

Älä sano: "Mitä minä enää tarvitsen?
Mitä minun enää tarvitsee hankkia?"
Älä sano: "Minä tulen omillani toimeen.
Mitä pahaa minulle enää voisi sattua?"
Hyvinä päivinä unohdetaan huonot ajat,
huonoina aikoina ei muisteta hyviä.

Herralle on yksinkertaista
maksaa kuolinpäivänä kullekin tekojen mukaan.
Hetken kurjuus vie mielestä onnen ajat,
kuolema tuo esiin ihmisen teot.
Ennen kuolemaa älä ylistä kenenkään onnea.
Vasta lapsista nähdään, millainen ihminen oli.

TAI

Sir. 28:13–23

Kirottu se, joka juoruaa ja panettelee!
Hän tuhoaa monet sopuisat suhteet.
Panettelijan kieli on syössyt monet sijoiltaan
ja ajanut heidät pakoon maasta toiseen.
Se on hävittänyt vahvoja kaupunkeja
ja kaatanut mahtimiesten taloja.
Panettelijan kieli on ajanut kelpo vaimoja kotoaan
ja riistänyt heiltä heidän vaivannäkönsä hedelmät.
Joka uskoo pahoja puheita, ei saa rauhaa
eikä enää pysty elämään levollisesti.

Ruoska lyö ihon haavoille,
mutta kielen sivallus murskaa luut.
Monet ovat kaatuneet miekan terään,
mutta kieli on kaatanut vielä useampia.
Onnellinen se, joka on siltä varjeltunut,
joka ei ole kohdannut kielen lietsomaa vihaa,
ei joutunut ponnistelemaan sen ikeen alla
eikä olemaan kytkettynä sen kahleisiin,
sillä kielen ies on rautainen ies
ja sen kahleet ovat pronssikahleet.
Paha on kuolema, jonka se tuottaa,
mutta tuonelakin on pahaa kieltä parempi.

Hurskaita paha kieli ei alista,
he eivät sen liekeissä pala.
Kieli kaataa ne, jotka hylkäävät Herran;
heitä se polttaa, eikä sen tuli sammu.
Leijonan lailla se käy heidän kimppuunsa,
leopardin tavoin se raatelee heidät.