Luuk. 1:5–25

Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuului Abian pappisosastoon. Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaronin jälkeläisiä. He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä.

Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri. Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili. Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella.

Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. Mutta enkeli puhui hänelle: "Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten."

Sakarias kysyi enkeliltä: "Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs." Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."

Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään. Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.

Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa, ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi. Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä. Hän ajatteli: "Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta."

Ps. 17:1–8, 15

Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta! *
Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni.
      Minä puhun sinulle vilpittömin huulin. *
      Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.
Sinä tutkit sydämeni, *
yölläkin sinä minua tarkkaat,
      sinä koettelet minua *
      mutta et löydä minusta mitään väärää.
Minun suuni ei puhu pahaa. En ole tehnyt niin kuin muut tekevät. *
Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä.
      Sinun poluillasi minä olen pysynyt, *
      jalkani eivät ole horjahtaneet pois sinun tieltäsi.
Minä huudan sinua avuksi, Jumala, *
ja sinä vastaat minulle.
      Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle. *
      Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi!
Sinä pelastat väkevällä kädelläsi ne kaikki, *
jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa.
      Varjele minua niin kuin silmäterääsi, *
      peitä minut siipiesi suojaan.
Minä saan nähdä sinun kasvosi, *
sillä minä olen viaton.
      Kun herään unesta, *
      sinun läsnäolosi ravitsee minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 92:2–6

Hyvä on kiittää Herraa, *
laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
      Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi *
      harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, *
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
      Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, *
      kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 102:20–29

Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, *
tähyää taivaasta maan päälle.
      Hän kuulee vankien vaikerruksen, *
      hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, *
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
      kun kansat kokoontuvat yhteen, *
      kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, *
lyhentänyt elinpäivieni määrän.
      Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! *
      Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, *
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
      Ne katoavat, mutta sinä pysyt. *
      Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, *
ja ne vaihtuvat uusiin.
      Mutta sinä olet iäti sama, *
      sinun vuotesi eivät lopu.
Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, *
heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 71:14–23

Minä en luovu toivostani *
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
      Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, *
      jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi *
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
      Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, *
      ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, *
älä hylkää minua, Jumala.
      Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia *
      ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. *
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
      Sinä olet antanut vaikeita vuosia *
      ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, *
syvyyksistä sinä minut nostat.
      Kohota minut takaisin kunniaan *
      ja lohduta minua jälleen,
niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, *
ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
      Minun huuleni avautuvat ilohuutoon. *
      Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 92:2–6

Hyvä on kiittää Herraa, *
laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
  Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi *
  harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, *
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
  Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, *
  kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Sir. 40:12–27

Kaikki lahjukset ja vääryydet kitketään pois juurineen,
mutta rehellisyys kestää iäti.
Väärintekijän rikkaus on kuin kuivuva virta,
kuin sateeseen laantuva ukkosen jylinä.
Antelias ihminen iloitsee,
lainrikkoja joutuu perikatoon.
Jumalattoman jälkikasvu versoo niukasti;
sen saastuneet juuret ovat jyrkässä kalliossa.
Jokirantojen ja rantavesien kaislat
tempautuvat pois ennen muita ruohoja.
Mutta hyvyys on kuin siunattu puutarha
ja armeliaisuus kestää iäti.

Työ ja kunnon toimeentulo tuovat iloa elämään
mutta eivät vedä vertoja aarteen löytämiselle.
Lapset ja kaupungin rakentaminen pitävät elossa nimen,
mutta enemmän arvostetaan nuhteetonta vaimoa.
Viini ja soitto ilahduttavat sydäntä
mutta eivät vedä vertoja viisauden rakastamiselle.
Huilu ja harppu sulostuttavat laulun
mutta eivät vedä vertoja miellyttävälle puheelle.
Kauneus ja koristeellisuus viehättävät silmää
mutta eivät vedä vertoja vehreälle oraalle.
Ystävä ja toveri tulevat ajallaan avuksi
mutta eivät vedä vertoja vaimolle.
Veljet ja tukijat auttavat hädän hetkellä,
mutta paremmin sinua auttavat laupeudentekosi.
Kulta ja hopea tasoittavat tietä,
mutta enemmän arvostetaan hyvää neuvoa.
Rikkaus ja voima antavat itseluottamusta
mutta eivät vedä vertoja Herran pelolle.
Herraa pelkäävältä ei puutu mitään,
muuta apua hänen ei tarvitse etsiä.
Herran pelko on kuin siunattu paratiisi,
se suojaa hurskasta paremmin kuin maallinen maine.

Joh. 1:6–9, 15

Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,oli tulossa maailmaan.

Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua."

Ps. 122

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: *
Me lähdemme Herran huoneeseen!
      Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. *
      Jerusalem, olet kaupunkimme, tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot, *
täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä.
      Täällä jaetaan oikeutta *
      Daavidin suvun istuimilla.
Ole tervehditty, Jerusalem! *
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
      Vallitkoon rauha muureillasi *
      ja hyvinvointi linnoissasi.
Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa. *
Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.