Ps. 114

Kun Israel lähti Egyptistä, *
kun Jaakobin suku jätti vieraan maan,
      Herra teki Juudasta pyhäkkönsä, *
      Israelista oman valtakuntansa.
Meri näki tämän ja pakeni, *
Jordanin vedet kääntyivät takaisin.
      Vuoret hyppivät kuin karitsat, *
      kukkulat kuin säikyt lampaat.
Mikä sinun on, meri? Miksi pakenet? *
Miksi käännyt takaisin, Jordan?
      Vuoret, miksi hypitte kuin karitsat? *
      Miksi, kukkulat, säikytte kuin lampaat?
Vapise, maa, Herran edessä, *
Jaakobin Jumalan edessä!
      Hän muuttaa kallion kosteikoksi, *
      avaa kivipaadesta vesilähteen.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ap. t. 26:13–18

Paavali sanoi:

"Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.' Minä kysyin: 'Herra, kuka sinä olet?' Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.'"

Ps. 63:2–9

Jumala, minun Jumalani, *
sinua minä odotan.
      Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua *
      ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
Pyhäkössä saan nähdä sinut, *
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
      Suurempi kuin elämä on sinun armosi. *
      Minun huuleni ylistävät sinua.
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, *
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi.
      Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, *
      ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin.
Minä ajattelen sinua levätessäni, *
sinä olet mielessäni yön hetkinä:
      sinä olet tullut avukseni, *
      ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
Koko voimallani minä tarraudun sinuun, *
ja sinun oikea kätesi tukee minua.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 121

Minä kohotan katseeni vuoria kohti. *
Mistä saisin avun?
      Minä saan avun Herralta, *
      häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua, *
väsymättä hän varjelee.
      Ei hän väsy, ei hän nuku, *
      hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, *
hän ei väisty viereltäsi.
      Päivällä ei aurinko vahingoita sinua *
      eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, *
hän suojelee koko elämäsi.
      Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, *
      sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 116:1–9

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, *
hän kuulee hartaan pyyntöni.
  Kun huudan häntä avuksi, *
  hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,
tuonelan kauhut ahdistivat minua, *
minut valtasi tuska ja murhe.
  Silloin minä huusin Herran nimeä: *
  Herra! Pelasta minut!
Herra on oikeamielinen ja laupias, *
meidän Jumalamme on armollinen.
  Herra on avuttomien suojelija. *
  Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, *
Herra piti minusta huolen.
  Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, *
  ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä *
elävien maassa.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Sir. 44:16–45:22

Herra mieltyi Henokiin ja otti hänet luokseen;
hänestä tuli kääntymyksen esikuva tuleville polville.

Nooa havaittiin täydelliseksi ja oikeamieliseksi.
Vihan aikana hän oli ihmiskunnan säilymisen tae.
Hänen ansiostaan siitä jäi joitakin jäljelle maan päälle,
kun vedenpaisumus tuli.
Jumala teki hänen kanssaan ikuisen liiton
ja lupasi, ettei vedenpaisumus enää tuhoa kaikkea elävää.

Abraham on monien kansojen suuri kantaisä,
eikä minkään havaittu tahraavan hänen kunniaansa.
Hän noudatti Korkeimman lakia,
ja Herra teki liiton hänen kanssaan.
Hän leikkasi lihaansa liiton merkin,
ja koetuksessa hänet havaittiin uskolliseksi.
Siksi Herra valalla vahvisti hänelle,
että siunaisi hänen sukuaan ja siten kaikkia kansoja,
antaisi hänelle jälkeläisiä kuin maan tomua,
korottaisi heidät kuin taivaan tähdiksi
ja antaisi heidän omikseen maat merestä mereen,
suurelta virralta maan ääriin asti.

Myös Iisakille Jumala antoi saman vakuutuksen
hänen isänsä Abrahamin tähden.
Kaikkien ihmisten saama siunaus ja isien liitto
pysyi Herran tahdosta myös Jaakobin osana.
Herra tunnusti hänet omakseen siunauksillaan
ja antoi hänelle perintömaan,
jonka jakoi määräalueisiin,
osoitti kahdelletoista heimolle.

Jumalan tahdosta Jaakobista polveutui hurskas mies,
jota kaikki ihmiset kunnioittivat.
Mooses oli rakas niin Jumalalle kuin ihmisille –
olkoon hänen muistonsa siunattu!
Herra korotti hänet pyhiensä vertaiseksi
ja teki hänestä suurmiehen, jota viholliset pelkäsivät.
Herra teki ihmeen toisensa jälkeen,
niin kuin Mooses oli ilmoittanut,
ja nosti hänet kunniaan kuninkaiden edessä.
Hän käski Mooseksen mennä oman kansansa pariin
ja näytti hänelle häivähdyksen kirkkaudestaan.
Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden
Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta.
Herra salli hänen kuulla äänensä,
johdatti hänet tummaan pilveen
ja antoi kasvotusten hänelle käskynsä,
elämän ja ymmärryksen lain,
jotta hän opettaisi sen säännökset Jaakobille,
sen ohjeet ja määräykset Israelille.

Herra korotti pyhäksi Aaronin, joka oli Leevin heimoa,
Mooseksen veli ja hänen vertaisensa.
Säädöksellään hän asetti Aaronin ikuiseen virkaan,
antoi hänelle koko kansan pappeuden.
Herra puki hänet upeisiin vaatteisiin,
vyötti hänen ylleen loisteliaan puvun.
Herra kietoi hänet yltäkylläiseen loistoon
ja kaunisti hänet viran ja vallan tunnuksilla,
puki hänelle housut, viitan ja efodi-kasukan
ja kiinnitti yltympäri kultaisia granaattiomenoita,
joka puolelle monia tiukuja,
jotta ne helkähtelisivät hänen astellessaan,
jotta hän tulisi kuulluksi kaikkeinpyhimmässä
ja Herra muistaisi omaa kansaansa.
Hän sai taidokkaasti kudotun pyhän puvun,
jossa oli kultaa ja sinipunaista ja purppuraista villaa,
hän sai oikeutta jakavan rintakilven, urimin ja tummimin.
Rintakilpeen oli kankuri kutonut karmiininpunaista villaa,
ja sen päällä oli korukiviä, joissa oli sinettikaiverrukset.
Kultakehyksisiin kiviin oli koruseppä kaivertanut kirjoituksen;
kiviä oli yhtä monta kuin Israelin heimoja,
ja kukin kaiverrus muistutti yhdestä heimosta.
Turbaaninsa päälle hän sai kultaruusukkeen,
otsakorun, jossa oli pyhä sinettikaiverrus;
se oli voiman ja kunnian ylväs merkki,
silmien ilo taidokkuudessaan ja kauneudessaan.
Ennen häntä ei sellaista kauneutta ollut,
eikä vieras ole koskaan sitä pukua kantanut,
vain hänen poikansa ja jälkeläisensä polvesta polveen.

Aaronin ruokauhri poltetaan kokonaisuudessaan,
ja tämä tapahtuu päivittäin kaksi kertaa.
Mooses vihki hänet virkaan
ja voiteli hänet pyhällä öljyllä,
ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen
ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas.
Hänen tuli pappina palvella Jumalaa
ja siunata kansaa hänen nimessään.
Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet
uhraamaan pyhiä polttouhreja,
suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua
muistutukseksi Herralle
ja kansan syntien sovitukseksi.
Käskyillään Herra antoi hänelle
vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä
ja opettaa säädökset Jaakobille,
saattaa Israelin tietoon Herran laki.

Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä,
jotka olivat hänelle kateellisia:
Datanin ja Abiramin miehet
ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha.
Herra näki sen ja suuttui.
Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät,
teki kansan nähden tunnusteon
ja poltti heidät tulensa liekeissä.

Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa,
antoi hänelle oman perintöosan:
hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät,
ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää,
sillä pappien ravintona ovat Herralle tuotavat uhrit,
Herra antoi ne hänelle ja hänen suvulleen.
Kansansa maasta hän ei saanut perintöosaa,
toisten lailla ei hänellä ole omaa osaansa maasta.
"Minä olen sinun perintöosasi", sanoo Herra.

1. Piet. 2:1–5

Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä".

Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.

Ps. 111

Halleluja! Koko sydämestäni minä ylistän Herraa *
oikeamielisten joukossa, seurakunnan keskellä.
      Suuret ovat Herran teot! *
      Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä, *
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
      iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt. *
      Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät, *
hän muistaa liittonsa ikuisesti.
      Hän on teoillaan osoittanut kansalleen voimansa, *
      hän on antanut sille omaksi toisten kansojen maat.
Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy, *
hänen säädöksensä eivät muutu.
      Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi, *
      ne ovat oikeat ja lujat.
Hän vapautti kansansa, *
hän sääti liittonsa ikuiseksi.
      Hän on pelottava, *
      yksin hän on pyhä!
Herran pelko on viisauden alku, *
viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.
      Kaikukoon Herran ylistys *
      ajasta aikaan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.