Ps. 70:2–6

Jumala, pelasta minut, *
Herra, riennä avukseni!
      Pilkka ja häpeä niille, *
      jotka väijyvät henkeäni!
Perääntykööt lyötyinä kaikki, *
jotka tahtovat minulle pahaa.
      Kääntykööt häpeissään takaisin *
      ne, jotka ilkkuvat: Siitä sait!
Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi, *
iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.
      Ne, jotka panevat toivonsa sinuun, *
      saakoot aina sanoa: Suuri on Jumala!
Minä olen köyhä ja avuton, *
Jumala, riennä avukseni.
      Sinä olet minun apuni ja pelastajani, *
      Herra, älä viivy!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

2. Moos. 32:30–33:1

Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: "Te olette tehneet hyvin suuren synnin. Minä nousen nyt vuorelle Herran luo. Ehkä voin sovittaa teidän syntinne." Sitten Mooses palasi Herran luo ja sanoi: "Voi, Herra! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi." Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Minä pyyhin kirjastani kaikkien niiden nimet, jotka tekevät syntiä minua vastaan. Mene nyt ja vie kansa maahan, josta olen sinulle puhunut. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi. Mutta tilinteon päivänä minä rankaisen kansaa sen synnistä."

Näin Herra kuritti israelilaisia, koska he olivat yhdessä Aaronin kanssa tehneet sonnipatsaan.

Herra sanoi Moosekselle: "Lähtekää täältä, sekä sinä itse että kansa, jonka olet tuonut pois Egyptistä, ja menkää siihen maahan, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen."

Ps. 57:2–12

Armahda minua, Jumala, armahda minua, *
sinuun minä turvaan.
      Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, *
      kunnes myrsky on ohitse.
Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, *
hän vie asiani päätökseen.
      Kun vainoojani herjaavat minua, *
      hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut.
Hän antaa armonsa, *
hän on uskollinen!
      Ympärilläni on leijonia, *
      ne himoitsevat ihmislihaa.
Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet, *
niiden kieli kuin miekan terä.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
He asettivat verkon tielleni lannistaakseen minut. *
He kaivoivat kuopan eteeni mutta putosivat siihen itse.
      Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni.*
      Minä tahdon laulaa ja soittaa!
Herää, sydämeni, herää, harppu, helky, lyyra, *
minä tahdon herättää aamuruskon!
      Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä, *
      minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
Sinun armosi ulottuu taivaisiin, *
sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 96

Laulakaa Herralle uusi laulu! *
Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!
      Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! *
      Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa, *
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille.
      Suuri on Herra, ylistäkää häntä! *
      Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, *
mutta Herra on taivaitten luoja.
      Hänen on loisto ja hänen on kunnia, *
      hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.
Maan kaikki kansat, *
tunnustakaa Herra,
      tunnustakaa Herran kunnia ja voima, *
      tunnustakaa hänen nimensä kunnia!
Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan, *
kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!
      Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä. *
      Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
Hän loi maan, joka pysyy eikä horju. *
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.
      Iloitkoon taivas, *
      riemuitkoon maa!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoot maa ja sen luodut,
      humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, *
      sillä hän tulee!
Hän tulee tuomaan oikeutta, *
hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 32:1–2, 5–8

Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, *
jonka synnit on pyyhitty pois.
  Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään *
  ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.*
Minä sanoin: Tunnustan syntini Herralle.
  Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, *
  otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. *
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
  Sinä olet minulle turvapaikka, *
  sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, *
kun sinä autat ja pelastat.
  "Minä opetan sinua", sanoo Herra, *
  minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua, *
katseeni seuraa askeleitasi.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

2. Makk. 2:1–18

Eräästä kirjoituksesta käy ilmi, että profeetta Jeremia käski pakkosiirtolaisten ottaa pyhää tulta mukaansa, niin kuin on kerrottu, ja että hän antoi heille mukaan Jumalan lain ja varoitti heitä, etteivät he unohtaisi Herran käskyjä eivätkä harhautuisi vääriin ajatuksiin nähdessään kultaisia ja hopeisia, kauniisti koristettuja jumalankuvia. Muutakin samankaltaista hän puhui, jotta he pitäisivät lain sydämessään.

Samassa kirjoituksessa kerrotaan vielä, että kun profeetta sai Jumalalta ilmoituksen, hän käski toisten ottaa pyhäkköteltan ja liitonarkun ja seurata häntä, sillä hän aikoi mennä vuorelle, jolle Mooses oli noussut katsomaan Jumalan omaa maata. Vuorelle tultuaan Jeremia löysi luolamaisen onkalon. Hän vei pyhäkköteltan, liitonarkun sekä suitsutusalttarin sinne ja tukki suuaukon.

Jotkut mukana olleista menivät uudelleen vuorelle merkitäkseen tien, mutta he eivät kyenneet löytämään luolaa. Kun Jeremia sai tietää tästä, hän nuhteli heitä ja sanoi, että paikan tulikin pysyä piilossa, kunnes Jumala taas osoittaisi laupeutensa ja kokoaisi kansansa yhteen. Silloin Herra tuo nuo esineet jälleen päivänvaloon ja Herran kirkkaus näkyy taas pilvessä niin kuin se näkyi Mooseksen aikana ja silloin, kun Salomo pyysi, että Jumala pyhittäisi temppelin.

Tuossa kirjoituksessa kerrotaan myös, että viisas Salomo uhrasi temppelissä kiitokseksi sen valmistumisesta ja vihkimisestä. Niin kuin silloin, kun Mooses rukoili Herraa ja taivaasta iski tuli, joka poltti uhrit, niin Salomokin rukoili, ja tuli iski alas ja kulutti polttouhrit. Mooses sanoi: "Herran tuli kulutti syntiuhrin, koska uhrilihaa ei syöty." Mooseksen tavoin Salomokin vietti juhlaa kahdeksan päivää.

Näistä tapahtumista kerrotaan myös Nehemian laatimissa asiakirjoissa ja muistiinpanoissa. Niistä käy myös ilmi, kuinka hän perusti kirjaston ja kokosi sinne kuninkaista kertovat kirjat ja profeettakirjat, Daavidin kirjoitukset ja kuninkaiden lahjoituskirjeet. Samalla tavoin Juudas keräsi meille kirjoitukset, jotka sodan sytyttyä olivat joutuneet hajalleen; ne ovat nyt kaikki meidän hallussamme. Jos tarvitsette näitä kirjoituksia, lähettäkää miehiä hakemaan niitä. Kirjoitamme siis teille siksi, että käymme kohta viettämään temppelin puhdistamisen juhlaa; toivomme, että tekin viettäisitte samaa juhlaa samoina päivinä. Onhan Jumala pelastanut koko kansansa ja antanut meille kaikille perintöosan sekä kuninkuuden, pappeuden ja pyhityksen, niin kuin hän on laissaan luvannut. Jumalaan me panemme toivomme: hän osoittaa meille pian laupeutensa ja kokoaa meidät kaikkialta taivaan alta pyhään paikkaamme, sillä hän on pelastanut meidät suurista onnettomuuksista ja puhdistanut temppelin.

Tuom. 10:6–16

Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. He palvelivat baaleja ja astarteja sekä aramealaisten, foinikialaisten, moabilaisten, ammonilaisten ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran ja lakkasivat palvelemasta häntä. Silloin Herra vihastui israelilaisiin ja jätti heidät filistealaisten ja ammonilaisten käsiin. Siitä alkaen nämä vainosivat ja sortivat kahdeksantoista vuoden ajan kaikkia niitä israelilaisia, jotka asuivat Jordanin itäpuolella Gileadissa, amorilaisten maassa. Ammonilaiset tulivat myös Jordanin yli ja kävivät Juudan, Benjaminin ja Efraimin heimojen kimppuun. Näin Israel joutui suureen ahdinkoon.

Silloin israelilaiset huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: "Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, olemme hylänneet Jumalamme ja palvelleet baaleja." Herra vastasi israelilaisille: "Kun egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset, foinikialaiset, amalekilaiset ja maonilaiset sortivat teitä ja te huusitte minua avuksenne, minä pelastin teidät heidän käsistään. Mutta te hylkäsitte minut ja ryhdyitte palvelemaan muita jumalia. Siksi minä en enää pelasta teitä. Menkää huutamaan avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet. Ne saavat pelastaa teidät, kun olette hädässä."

Israelilaiset sanoivat Herralle: "Me olemme tehneet syntiä. Tee meille niin kuin hyväksi katsot, kunhan tämän kerran pelastat meidät." Israelilaiset luopuivat vieraista jumalistaan ja palvelivat jälleen Herraa. Silloin Herra ei enää voinut katsella israelilaisten kärsimystä.

Ps. 3:2–6, 9

Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! *
Monet nousevat minua vastaan,
      monet sanovat minusta: *
      "Ei Jumalakaan häntä auta."
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, *
sinä nostat minun pääni pystyyn.
      Minä huudan avukseni Herraa, *
      ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. *
Koko yön Herra suojelee minua.
      Yksin Herralta tulee apu, *
      sinulta kansasi saa siunauksen.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.