Ps. 9:2–12

Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, *
kerron sinun ihmeelliset tekosi.
      Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, *
      ylistän sinun nimeäsi, Korkein.
Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon, *
kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
      Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi, *
      tuomitsit, ja asiani voitti.
Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat, *
heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.
      Viholliset on lyöty, *
      murskattu ainiaaksi.
Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan, *
ei edes muistoa ole heistä jäljellä.
      Mutta Herra hallitsee ikuisesti, *
      oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, *
langettaa kansoille oikeat tuomiot.
      Herra on sorrettujen turva, *
      hän on suoja ahdingon aikana.
Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. *
Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.
      Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa! *
      Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Luuk. 19:37–40

Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:

– Siunattu hän, kuningas,
joka tulee Herran nimessä!
Taivaassa rauha,
kunnia korkeuksissa!

Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: "Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!" Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."

Ps. 57:2–12

Armahda minua, Jumala, armahda minua, *
sinuun minä turvaan.
      Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, *
      kunnes myrsky on ohitse.
Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, *
hän vie asiani päätökseen.
      Kun vainoojani herjaavat minua, *
      hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut.
Hän antaa armonsa, *
hän on uskollinen!
      Ympärilläni on leijonia, *
      ne himoitsevat ihmislihaa.
Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet, *
niiden kieli kuin miekan terä.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
He asettivat verkon tielleni lannistaakseen minut. *
He kaivoivat kuopan eteeni mutta putosivat siihen itse.
      Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni. *
      Minä tahdon laulaa ja soittaa!
Herää, sydämeni, herää, harppu, helky, lyyra, *
minä tahdon herättää aamuruskon!
      Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä, *
      minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
Sinun armosi ulottuu taivaisiin, *
sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 96

Laulakaa Herralle uusi laulu! *
Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!
      Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! *
      Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa, *
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille.
      Suuri on Herra, ylistäkää häntä! *
      Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, *
mutta Herra on taivaitten luoja.
      Hänen on loisto ja hänen on kunnia, *
      hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.
Maan kaikki kansat, *
tunnustakaa Herra,
      tunnustakaa Herran kunnia ja voima, *
      tunnustakaa hänen nimensä kunnia!
Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan, *
kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!
      Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä. *
      Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
Hän loi maan, joka pysyy eikä horju. *
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.
      Iloitkoon taivas, *
      riemuitkoon maa!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoot maa ja sen luodut,
      humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, *
      sillä hän tulee!
Hän tulee tuomaan oikeutta, *
hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 98:2–9

Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, *
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
  Hän muisti Israelin kansaa, *
  osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, *
että Jumalamme pelasti meidät.
  Maa, kohota Herralle riemuhuuto! *
  Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, *
soittakaa ja laulakaa!
  Vaskitorvin ja oinaansarvin *
  kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
  Taputtakoot virrat käsiään,
  yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, *
  sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, *
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Bar. 3:9–38

– Israel, kuuntele käskyjä, jotka antavat elämän,
pidä korvasi auki, jotta ymmärtäisit.
Mikä sinun on, Israel?
Miksi elät vihollismaassa,
miksi vanhenet vieraassa maassa
ja yhä saastut kuolleiden keskellä?
Miksi sinut luetaan niihin, jotka
ovat tuonelan omat?
Sinä hylkäsit viisauden lähteen.
Jos olisit kulkenut Jumalan tietä,
saisit elää rauhassa ikuisesti.
Opi jo, missä viisaus on,
missä ovat voima ja ymmärrys.
Kun sen opit, tiedät myös,
missä ovat elämä ja pitkä ikä,
missä ovat silmien valo ja rauha.

Kuka on löytänyt viisauden asuinsijan,
kuka on päässyt sen aarrekammioihin?
Missä ovat ne, jotka johtivat kansoja,
ne, jotka kesyttivät metsän petoja
ja tekivät taivaan linnuista lemmikkejään,
ne, jotka kokosivat hopeaa ja kultaa
– niihinhän ihmiset ovat luottaneet –
niin että heidän omaisuudellaan
ei ollut mittaa eikä määrää,
missä ovat ne, jotka panivat rahoiksi hämärin keinoin,
ne, joiden töistä ei saa mitään selvää?
He ovat poissa.
He ovat laskeutuneet tuonelaan,
ja toiset ovat astuneet heidän sijaansa.

Uudet polvet näkivät päivänvalon
ja asettuivat asumaan maan päälle,
mutta viisauden tietä eivät hekään ole löytäneet,
sen polut ovat jääneet heiltä tavoittamatta.
Heidän lapsilleenkin viisaus on jäänyt vieraaksi,
sen tie entistä etäisemmäksi.
Kuka enää on kuullut viisaudesta Kanaaninmaassa?
Kuka on nähnyt viisautta Temanissa?
Entä Hagarin jälkeläiset,
jotka etsivät maallista viisautta,
entä Merranin ja Temanin kauppamiehet,
tarinankertojat ja tiedon etsijät?
Eivät hekään ole löytäneet viisauden tietä,
eivät oppineet ymmärryksen polkuja.

Katso, Israel, kuinka suuri on Jumalan asuinsija,
kuinka laaja on hänen valtapiirinsä!
Se on loputon, korkea ja mittaamaton.
Sinne syntyivät muinaisajan jättiläiset,
valtavan kokoiset, maineikkaat ja kokeneet soturit.
Mutta heitä Jumala ei valinnut,
ei hän heille avannut viisauden tietä,
ja niin ymmärryksen puute vei heidät tuhoon,
järjettömyys koitui heidän turmiokseen.

Kuka on noussut taivaalle ja siepannut sieltä viisauden,
kuka on tuonut sen alas pilvistä?
Kuka on mennyt meren tuolle puolen
ja etsinyt viisauden käsiinsä,
kuka on hankkinut sitä puhtaalla kullalla?
Ei ole ketään, joka tuntisi viisauden tien,
ei ketään, joka seuraisi sen polkua.
Vain hän, joka tietää kaiken, tuntee sen,
vain hän on ymmärryksellään sen tavoittanut,
hän, joka muovasi maan ikiajoiksi
ja täytti sen nelijalkaisilla eläimillä.
Hän lähettää valon, ja se lähtee matkaan,
hän kutsuu sitä, ja vavisten se tottelee.
Tähdet loistavat taivaalla
ja hoitavat riemuiten vartiotyötään.
Hän kutsuu niitä, ja ne sanovat: "Tässä olemme!"
Iloiten ne loistavat luojalleen.

Hän on meidän Jumalamme,
kukaan muu ei ole hänen vertaisensa.
Hän tuntee viisauden tien,
hän avasi sen palvelijalleen Jaakobille,
Israelille, jota hän rakasti.
Tämän jälkeen viisaus ilmaantui maan päälle
ja eli ihmisten keskuudessa.

1. Sam. 16:14–23

Herran henki siirtyi pois Saulista, ja Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa häntä. Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Huomaathan, että Jumalan lähettämä paha henki ahdistaa sinua. Antakoon siis kuninkaamme käskyn, niin palvelijasi hakevat miehen, joka osaa soittaa harppua. Jos paha henki taas yllättää sinut, hän soittaa harppuaan ja sinun tulee hyvä olla." Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää taitava soittaja ja tuokaa hänet luokseni." Eräs hänen sotilaansa sanoi silloin: "Minä tunnen betlehemiläisen Iisain pojan, joka osaa soittaa hyvin. Hän on urhea ja hyvä soturi, viisas puheissaan ja komeannäköinen, ja Herra on hänen kanssaan."

Saul lähetti sananviejien mukana Iisaille käskyn: "Toimita luokseni poikasi Daavid, lammaspaimen." Iisai kuormasi aasin selkään leipiä ja lähetti ne sekä karitsan ja viinileilin poikansa Daavidin mukana Saulille. Niin Daavid tuli Saulin luo ja jäi hänen palvelukseensa. Saul mieltyi häneen suuresti ja teki hänestä aseenkantajansa. Iisaille Saul lähetti viestin: "Poikasi Daavid saa pysyä palveluksessani, sillä pidän hänestä kovin." Aina kun Jumalan lähettämä paha henki yllätti Saulin, Daavid tarttui harppuunsa ja soitti. Silloin Saulin ahdistus helpotti, hänen tuli parempi olla ja paha henki jätti hänet rauhaan.

Ps. 3:2–6, 9

Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! *
Monet nousevat minua vastaan,
      monet sanovat minusta: *
      "Ei Jumalakaan häntä auta."
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, *
sinä nostat minun pääni pystyyn.
      Minä huudan avukseni Herraa, *
      ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. *
Koko yön Herra suojelee minua.
      Yksin Herralta tulee apu, *
      sinulta kansasi saa siunauksen.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.