Ps. 70:2–6

Jumala, pelasta minut, *
Herra, riennä avukseni!
      Pilkka ja häpeä niille, *
      jotka väijyvät henkeäni!
Perääntykööt lyötyinä kaikki, *
jotka tahtovat minulle pahaa.
      Kääntykööt häpeissään takaisin *
      ne, jotka ilkkuvat: Siitä sait!
Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi, *
iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.
      Ne, jotka panevat toivonsa sinuun, *
      saakoot aina sanoa: Suuri on Jumala!
Minä olen köyhä ja avuton, *
Jumala, riennä avukseni.
      Sinä olet minun apuni ja pelastajani, *
      Herra, älä viivy!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

1. Moos. 35:1–4, 9–15

Jumala sanoi Jaakobille: "Lähde Beteliin, asetu sinne asumaan ja rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle, kun pakenit veljeäsi Esauta." Niin Jaakob sanoi perheelleen ja muulle väelleen: "Hylätkää vieraat jumalat, joita teillä on, puhdistautukaa ja vaihtakaa vaatteenne, niin lähdemme Beteliin. Minä rakennan sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdinkoni hetkellä ja oli matkallani minun kanssani." He luovuttivat Jaakobille kaikki hallussaan olevat jumalankuvat sekä renkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja Jaakob kätki ne maahan Sikemin luona kasvavan suuren puun alle.

Jaakobin palattua Mesopotamiasta Jumala ilmestyi hänelle vielä uudestaan ja siunasi hänet. Jumala sanoi hänelle:

– Nimesi on Jaakob,
mutta nyt saat uuden nimen:
kutsuttakoon sinua Israeliksi.

Niin hän sai nimekseen Israel. Vielä Jumala sanoi hänelle:

– Minä olen Jumala, Kaikkivaltias.
Ole hedelmällinen,
ja tulkoon sukusi suureksi.
Monet kansat saavat sinusta alkunsa,
ja sinusta tulee kuninkaiden kantaisä.
Sen maan, jonka lupasin Abrahamille ja Iisakille,
minä nyt annan sinulle,
ja myös sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan.

Sitten Jumala lähti Jaakobin luota siitä paikasta, missä oli hänelle puhunut.

Jaakob pystytti patsaan, muistokiven, siihen kohtaan, missä Jumala oli puhunut hänelle, vuodatti sen päälle viiniä juomauhriksi ja valeli sen öljyllä. Ja hän antoi sille paikalle nimen Betel.

Ps. 57:2–12

Armahda minua, Jumala, armahda minua, *
sinuun minä turvaan.
      Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, *
      kunnes myrsky on ohitse.
Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, *
hän vie asiani päätökseen.
      Kun vainoojani herjaavat minua, *
      hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut.
Hän antaa armonsa, *
hän on uskollinen!
      Ympärilläni on leijonia, *
      ne himoitsevat ihmislihaa.
Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet, *
niiden kieli kuin miekan terä.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
He asettivat verkon tielleni lannistaakseen minut. *
He kaivoivat kuopan eteeni mutta putosivat siihen itse.
      Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni. *
      Minä tahdon laulaa ja soittaa!
Herää, sydämeni, herää, harppu, helky, lyyra, *
minä tahdon herättää aamuruskon!
      Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä, *
      minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
Sinun armosi ulottuu taivaisiin, *
sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 96

Laulakaa Herralle uusi laulu! *
Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!
      Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! *
      Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa, *
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille.
      Suuri on Herra, ylistäkää häntä! *
      Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, *
mutta Herra on taivaitten luoja.
      Hänen on loisto ja hänen on kunnia, *
      hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.
Maan kaikki kansat, *
tunnustakaa Herra,
      tunnustakaa Herran kunnia ja voima, *
      tunnustakaa hänen nimensä kunnia!
Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan, *
kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!
      Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä. *
      Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
Hän loi maan, joka pysyy eikä horju. *
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.
      Iloitkoon taivas, *
      riemuitkoon maa!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoot maa ja sen luodut,
      humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, *
      sillä hän tulee!
Hän tulee tuomaan oikeutta, *
hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 145:3–7

Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, *
tutkimaton hänen suuruutensa!
  Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, *
  isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, *
loistosi ja kunniasi.
  Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. *
  Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
  kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi. *
Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viis. 9:1–12

– Isiemme Jumala, armelias Herra!
Sanallasi sinä olet luonut kaiken
ja viisaudellasi muovannut ihmisen,
jotta hän hallitsisi luomakuntaasi,
johtaisi maailmaa pyhästi ja vanhurskaasti
ja olisi tuomioissaan oikeamielinen.
Anna minulle viisaus,
joka on valtaistuimella vierelläsi,
älä sulje minua lastesi joukosta –
olenhan palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika!
Minä olen vain heikko ihminen
ja elän lyhyen aikaa.
Lakia ja oikeutta en ymmärrä kaikin kohdin.
Ihmisten silmissä joku voi olla täydellinen,
mutta ilman viisautta, jonka sinä annat,
hän ei ole yhtään mitään.
Sinä valitsit minut kansasi kuninkaaksi,
poikiesi ja tyttäriesi valtiaaksi.
Sinä käskit rakentaa temppelin pyhälle vuorellesi,
uhrialttarin kaupunkiin, johon asetuit,
temppelin, joka on kuin se pyhäkköteltta,
jonka aikojen alussa ennalta valmistit.

Sinun vierelläsi on viisaus. Se tuntee työsi,
se oli kanssasi, kun loit kaikkeuden.
Se tietää, mikä sinua miellyttää
ja mikä on sinun käskyjesi mukaista.

Lähetä se matkaan, alas pyhistä taivaistasi,
lähetä se kirkkautesi valtaistuimelta
tänne luokseni, uurastamaan vierelläni,
jotta oppisin, mikä sinua miellyttää.
Se tietää kaiken, se käsittää kaiken,
se ohjaa taitavasti toimiani
ja varjelee minua kirkkaudellaan.
Silloin minun tekoni ovat mielesi mukaisia
ja minä hallitsen kansaasi hyvin ja oikein,
kasvan isäni valtaistuimen arvoiseksi.

Ap. t. 12:1–11

Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen, ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa. Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.

Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: "Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: "Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua."

Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: "Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan."

Ps. 3:2–6, 9

Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! *
Monet nousevat minua vastaan,
      monet sanovat minusta: *
      "Ei Jumalakaan häntä auta."
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, *
sinä nostat minun pääni pystyyn.
      Minä huudan avukseni Herraa, *
      ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. *
Koko yön Herra suojelee minua.
      Yksin Herralta tulee apu, *
      sinulta kansasi saa siunauksen.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.