Ps. 40:10–18

Minä julistan sinun vanhurskauttasi
temppeliin kokoontuneelle kansalle, *
en lakkaa siitä puhumasta.
      Herra, sinä tiedät sen!
      Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani, *
      olen puhunut sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi.
En ole salannut juhlakansalta, *
kuinka hyvä ja uskollinen sinä olet ollut.
      Herra, ethän ota minulta pois armoasi! *
      Sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi  varjelkoon minua aina.
Onnettomuudet saartavat minut, *
niitä on lukematon määrä!
      Syntini ovat minut vanginneet, *
      vieneet silmieni valon,
niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni, *
rohkeuteni on kadonnut.
      Herra, ole armollinen, pelasta minut! *
      Herra, riennä avukseni!
Pilkka ja häpeä niille, jotka väijyvät henkeäni! *
Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka tahtovat minulle pahaa.
      Kauhistukoot ne onnettomuuttaan, *
      jotka ilkkuvat minulle: Siitä sait!
Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi, *
iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.
      Ne, jotka panevat toivonsa sinuun, *
      saakoot aina sanoa: Suuri on Herra!
Minä olen köyhä ja avuton, *
mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen.
      Sinä olet apuni ja pelastajani. *
      Jumalani, älä viivy!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Hab. 2:9–14, 18–20

– Voi sitä, joka kokoaa ja kiskoo
väärää voittoa talonsa hyväksi
ja tekee pesänsä korkealle
pelastuakseen kaikesta onnettomuudesta!
Sinä teit suunnitelmia,
jotka koituivat häpeäksi suvullesi.
Suunnittelit tuhoa monille kansoille,
mutta näin turmelit oman elämäsi.
Seinäkivi huutaa ja syyttää,
ja kattohirsi yhtyy huutoon.

– Voi sitä, joka rakentaa kaupunkinsa veritöin
ja pystyttää linnoitukset vääryyden varaan!
Eikö tapahdu Herran Sebaotin tahto,
kun kansojen työ joutuu tulen saaliiksi
ja kansakuntien vaivannäkö raukeaa tyhjiin?
Maa on oleva täynnä
Herran voiman tuntemusta,
niin kuin meri on vettä tulvillaan.

Mitä auttaa jumalankuva?
Senhän on veistäjä tehnyt.
Mitä hyödyttää valettu patsas?
Sen vastaukset ovat valhetta.
Miten veistäjä voi luottaa veistokseensa,
omatekoiseen jumalaan, joka ei puhu?
Voi sitä, joka sanoo puupalalle: "Herää!"
ja mykälle kivelle: "Nouse!"
Nekö voisivat antaa oikeita neuvoja?
Kullalla ja hopealla ne kyllä on silattu,
mutta henkeä niissä ei ole.

Herra on pyhässä temppelissään,
hänen edessään vaietkoon koko maa!

Ps. 57:2–12

Armahda minua, Jumala, armahda minua, *
sinuun minä turvaan.
      Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, *
      kunnes myrsky on ohitse.
Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, *
hän vie asiani päätökseen.
      Kun vainoojani herjaavat minua, *
      hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut.
Hän antaa armonsa, *
hän on uskollinen!
      Ympärilläni on leijonia, *
      ne himoitsevat ihmislihaa.
Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet, *
niiden kieli kuin miekan terä.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
He asettivat verkon tielleni lannistaakseen minut. *
He kaivoivat kuopan eteeni mutta putosivat siihen itse.
      Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni. *
      Minä tahdon laulaa ja soittaa!
Herää, sydämeni, herää, harppu, helky, lyyra, *
minä tahdon herättää aamuruskon!
      Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä, *
      minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
Sinun armosi ulottuu taivaisiin, *
sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 96

Laulakaa Herralle uusi laulu! *
Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!
      Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! *
      Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa, *
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille.
      Suuri on Herra, ylistäkää häntä! *
      Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, *
mutta Herra on taivaitten luoja.
      Hänen on loisto ja hänen on kunnia, *
      hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.
Maan kaikki kansat, *
tunnustakaa Herra,
      tunnustakaa Herran kunnia ja voima, *
      tunnustakaa hänen nimensä kunnia!
Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan, *
kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!
      Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä. *
      Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
Hän loi maan, joka pysyy eikä horju. *
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.
      Iloitkoon taivas, *
      riemuitkoon maa!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoot maa ja sen luodut,
      humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, *
      sillä hän tulee!
Hän tulee tuomaan oikeutta, *
hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 75:2–8, 10–11

Me kiitämme sinua, Jumala,
me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi, *
me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.
  – Minä, Herra, asetan määräajan *
  ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.
Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, *
mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
  – Mahtailijoille minä sanon: Älkää mahtailko! *
  ja jumalattomille: Älkää ylvästelkö!
Älkää korottako itseänne, *
älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.
  Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään, *
  joka heidät korottaisi.
Kun Jumala käy tuomitsemaan, *
hän korottaa ja hän alentaa.
  Minä ylistän iäti Herraa, *
  laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
Hän murtaa jumalattomien mahdin, *
mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viis. 11:22–12:2

Kuin hiukkanen vaakakupissa
on koko maailma sinun edessäsi,
kuin maahan pudonnut aamukasteen pisara.
Mutta sinä olet kaikille armollinen,
koska kaikki on sinulle mahdollista,
sinä suljet silmäsi ihmisten synneiltä,
jotta he kääntyisivät,
sillä sinä rakastat kaikkea olevaa
etkä inhoa mitään luomaasi –
jos jotakin olisit vihannut,
et olisi luonut sitä.
Jos et jotakin olisi halunnut,
kuinka siitä olisi tullut mitään pysyvää?
Jos et jotakin olisi kutsunut elämään,
kuinka se olisi säilynyt hengissä?
Mutta sinä säästät kaikki,
koska kaikki kuuluu sinulle,
sinä, Valtias, rakastat kaikkea elävää,
sillä sinun katoamaton henkesi on kaikessa olevassa.
Sen tähden sinä ojennat langenneita vähä vähältä,
varoitat heitä muistuttamalla heidän synneistään,
jotta he pääsisivät pahasta eroon
ja uskoisivat sinuun, Herra.

Ilm. 13:1–10

Minä näin, kuinka merestä nousi peto. Sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja kaikissa kymmenessä sarvessa oli kruunu ja jokaiseen päähän oli kirjoitettu herjaava nimi. Peto, jonka näin, muistutti leopardia, mutta sillä oli jalat kuin karhulla ja sen kita oli kuin leijonan kita. Lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut.

Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä, ja kaikki kumarsivat lohikäärmettä, joka oli antanut pedolle sellaisen vallan. He kumarsivat myös petoa ja sanoivat:

– Kuka on pedon vertainen,
kuka pystyy taistelemaan sitä vastaan?

Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ja se sai tämän vallan neljänkymmenenkahden kuukauden ajaksi. Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa. Sille annettiin myös lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja niin sen valtaan annettiin kaikki heimot, kansat, kielet ja maat. Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä – kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan.

Jolla on korvat, se kuulkoon:

– Kenen osana on vankeus,
se joutuu vankeuteen,
kenen osana on kaatua miekkaan,
se kaatuu miekkaan.
Nyt kysytään pyhiltä
kestävyyttä ja uskoa.

Ps. 3:2–6, 9

Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! *
Monet nousevat minua vastaan,
      monet sanovat minusta: *
      "Ei Jumalakaan häntä auta."
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, *
sinä nostat minun pääni pystyyn.
      Minä huudan avukseni Herraa, *
      ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. *
Koko yön Herra suojelee minua.
      Yksin Herralta tulee apu, *
      sinulta kansasi saa siunauksen.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.