Ps. 103:1–5, 14–22

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, *
ylistä hänen pyhää nimeään.
      Ylistä Herraa, minun sieluni, *
      älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini *
ja parantaa kaikki sairauteni.
      Hän päästää minut kuoleman otteesta *
      ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, *
ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.
      Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, *
      muistaa, että olemme maan tomua.
Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: *
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
      ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole *
      eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, *
se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
      Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, *
      jotka pysyvät hänen liitossaan,
muistavat hänen käskynsä *
ja elävät niiden mukaan.
      Herralla on istuimensa taivaissa, *
      ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, *
jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.
      Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, *
      jotka hänen tahtonsa täytätte.
Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. *
Ylistä Herraa, minun sieluni!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Luuk. 21:12–19

Jeesus sanoi:

"Mutta jo ennen tätä teidän kimppuunne käydään ja teitä vainotaan. Teitä viedään tuomiolle synagogiin, teitä teljetään vankilaan, te joudutte kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden. Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta. Painakaa vain mieleenne, että teidän ei tule etukäteen miettiä, miten itseänne puolustatte. Minä annan teille viisauden puhua niin, ettei yksikään vastustajanne kykene kiistämään eikä kumoamaan sanojanne.

Jopa teidän vanhempanne, veljenne, sukulaisenne ja ystävänne luovuttavat teidät viranomaisille, ja muutamia teistä surmataan. Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden. Mutta edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan. Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän."

Ps. 51:3–12

Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, *
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
      Pese minut puhtaaksi rikoksestani *
      ja anna lankeemukseni anteeksi.
Minä tiedän pahat tekoni, *
minun syntini on aina minun edessäni.
      Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, *
      olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet, *
ja syystä sinä minut tuomitset.
      Syntinen olin jo syntyessäni, *
      synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – *
ilmoita siis minulle viisautesi!
      Vihmo minut puhtaaksi iisopilla *
      ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, *
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
      Käännä katseesi pois synneistäni *
      ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän *
ja uudista minut, anna vahva henki.       
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 13:2–6

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? *
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
      Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? *
      Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, *
Herra, Jumalani!
      Sytytä silmiini valo, *
      älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: Minä voitin hänet, *
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
      Minä luotan sinun armoosi, *
      saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, *
hän pitää minusta huolen.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 27:1–3, 7–9

Herra on minun valoni ja apuni, *
ketä minä pelkäisin?
  Herra on minun elämäni turva, *
  ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, *
he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.
  Vaikka sotajoukko saartaisi minut, *
  sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota, *
ei minulla olisi mitään hätää.
  Herra, kuule, kun huudan sinua! *
  Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: *
Etsikää minun kasvojani.
  Herra, minä tahdon etsiä sinua, *
  älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, *
sinä olet aina ollut minun apuni.
  Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, *
  sinä Jumalani, sinä auttajani!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Sir. 6:23–31

Kuule minua, poikani, ota neuvoni vastaan,
älä torju minun ohjeitani.
Pane jalkasi viisauden kahleisiin,
ota kaulaasi sen rengas.
Köyristä hartiasi ja kanna sitä,
älä halveksi sen kahleita.
Tavoittele sitä koko sielustasi,
koko voimastasi noudata sen teitä.
Kysele ja etsi, se kyllä antaa itsensä ilmi,
ja kun se on käsissäsi, älä päästä irti,
sillä lopulta löydät levon, jonka se antaa,
ja se kääntyy sinun iloksesi.
Sen kahleista tulee vankka varustuksesi,
sen kaularenkaasta juhlapuku.
Sen ies on kultainen korusi,
sen kahleista on tullut purppurapunos.
Sinä puet sen yllesi kunnian puvuksi,
painat päähäsi riemun seppeleeksi.

Jes. 40:12–14, 26

Kuka mittasi kourallaan meren vedet,
kuka kämmenensä leveydellä taivaat?
Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu,
kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?
Kuka on ohjannut Herran henkeä,
kuka neuvonut ja opettanut häntä?
Kenen kanssa hän on neuvotellut,
kuka on antanut hänelle ohjeita?
Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille
ja opettanut häntä,
kuka osoittanut hänelle viisauden tien?

Kohottakaa katseenne korkeuteen:
kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot
täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.
Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:
yksikään joukosta ei jää pois.

Ps. 17:1–8, 15

Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta! *
Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni.
      Minä puhun sinulle vilpittömin huulin. *
      Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.
Sinä tutkit sydämeni, *
yölläkin sinä minua tarkkaat,
      sinä koettelet minua *
      mutta et löydä minusta mitään väärää.
Minun suuni ei puhu pahaa. En ole tehnyt niin kuin muut tekevät. *
Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä.
      Sinun poluillasi minä olen pysynyt, *
      jalkani eivät ole horjahtaneet pois sinun tieltäsi.
Minä huudan sinua avuksi, Jumala, *
ja sinä vastaat minulle.
      Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle. *
      Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi!
Sinä pelastat väkevällä kädelläsi ne kaikki, *
jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa.
      Varjele minua niin kuin silmäterääsi, *
      peitä minut siipiesi suojaan.
Minä saan nähdä sinun kasvosi, *
sillä minä olen viaton.
      Kun herään unesta, *
      sinun läsnäolosi ravitsee minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.