Ps. 116:10–19

Minä uskon, ja siksi puhun. *
Olin tuhon partaalla.
      Hädän hetkellä minä näin: *
      ihmisiin ei ole luottamista.
Kuinka voisin maksaa Herralle sen, *
minkä hän on hyväkseni tehnyt?
      Minä kohotan uhrimaljan *
      ja kiitän Herraa, pelastajaani.
Minkä olen hänelle luvannut, sen teen, *
teen sen hänen kansansa nähden.
      Kallis on Herran silmissä *
      hänen uskollistensa henki.
Herra, kuule minua, palvelijaasi!
Olen palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. *
Sinä olet katkaissut kahleeni.
      Herra, minä uhraan sinulle kiitosuhrin *
      ja ylistän sinun nimeäsi.
Minkä olen Herralle luvannut, sen teen,
teen sen hänen kansansa nähden *
Herran temppelin esipihalla, sinun keskelläsi,
Jerusalem. Halleluja!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Matt. 26:30–32

Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: 'Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.' Mutta kuolleista noustuani menen teidän edellänne Galileaan."

Ps. 51:3–12

Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, *
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
      Pese minut puhtaaksi rikoksestani *
      ja anna lankeemukseni anteeksi.
Minä tiedän pahat tekoni, *
minun syntini on aina minun edessäni.
      Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, *
      olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet, *
ja syystä sinä minut tuomitset.
      Syntinen olin jo syntyessäni, *
      synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – *
ilmoita siis minulle viisautesi!
      Vihmo minut puhtaaksi iisopilla *
      ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, *
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
      Käännä katseesi pois synneistäni *
      ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän *
ja uudista minut, anna vahva henki.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 13:2–6

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? *
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
      Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? *
      Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, *
Herra, Jumalani!
      Sytytä silmiini valo, *
      älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: Minä voitin hänet, *
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
      Minä luotan sinun armoosi, *
      saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, *
hän pitää minusta huolen.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 98:2–9

Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, *
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
  Hän muisti Israelin kansaa, *
  osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, *
että Jumalamme pelasti meidät.
  Maa, kohota Herralle riemuhuuto! *
  Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, *
soittakaa ja laulakaa!
  Vaskitorvin ja oinaansarvin *
  kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
  Taputtakoot virrat käsiään,
  yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, *
  sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, *
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Bar. 3:9–38

– Israel, kuuntele käskyjä, jotka antavat elämän,
pidä korvasi auki, jotta ymmärtäisit.
Mikä sinun on, Israel?
Miksi elät vihollismaassa,
miksi vanhenet vieraassa maassa
ja yhä saastut kuolleiden keskellä?
Miksi sinut luetaan niihin, jotka
ovat tuonelan omat?
Sinä hylkäsit viisauden lähteen.
Jos olisit kulkenut Jumalan tietä,
saisit elää rauhassa ikuisesti.
Opi jo, missä viisaus on,
missä ovat voima ja ymmärrys.
Kun sen opit, tiedät myös,
missä ovat elämä ja pitkä ikä,
missä ovat silmien valo ja rauha.

Kuka on löytänyt viisauden asuinsijan,
kuka on päässyt sen aarrekammioihin?
Missä ovat ne, jotka johtivat kansoja,
ne, jotka kesyttivät metsän petoja
ja tekivät taivaan linnuista lemmikkejään,
ne, jotka kokosivat hopeaa ja kultaa
– niihinhän ihmiset ovat luottaneet –
niin että heidän omaisuudellaan
ei ollut mittaa eikä määrää,
missä ovat ne, jotka panivat rahoiksi hämärin keinoin,
ne, joiden töistä ei saa mitään selvää?
He ovat poissa.
He ovat laskeutuneet tuonelaan,
ja toiset ovat astuneet heidän sijaansa.

Uudet polvet näkivät päivänvalon
ja asettuivat asumaan maan päälle,
mutta viisauden tietä eivät hekään ole löytäneet,
sen polut ovat jääneet heiltä tavoittamatta.
Heidän lapsilleenkin viisaus on jäänyt vieraaksi,
sen tie entistä etäisemmäksi.
Kuka enää on kuullut viisaudesta Kanaaninmaassa?
Kuka on nähnyt viisautta Temanissa?
Entä Hagarin jälkeläiset,
jotka etsivät maallista viisautta,
entä Merranin ja Temanin kauppamiehet,
tarinankertojat ja tiedon etsijät?
Eivät hekään ole löytäneet viisauden tietä,
eivät oppineet ymmärryksen polkuja.

Katso, Israel, kuinka suuri on Jumalan asuinsija,
kuinka laaja on hänen valtapiirinsä!
Se on loputon, korkea ja mittaamaton.
Sinne syntyivät muinaisajan jättiläiset,
valtavan kokoiset, maineikkaat ja kokeneet soturit.
Mutta heitä Jumala ei valinnut,
ei hän heille avannut viisauden tietä,
ja niin ymmärryksen puute vei heidät tuhoon,
järjettömyys koitui heidän turmiokseen.

Kuka on noussut taivaalle ja siepannut sieltä viisauden,
kuka on tuonut sen alas pilvistä?
Kuka on mennyt meren tuolle puolen
ja etsinyt viisauden käsiinsä,
kuka on hankkinut sitä puhtaalla kullalla?
Ei ole ketään, joka tuntisi viisauden tien,
ei ketään, joka seuraisi sen polkua.
Vain hän, joka tietää kaiken, tuntee sen,
vain hän on ymmärryksellään sen tavoittanut,
hän, joka muovasi maan ikiajoiksi
ja täytti sen nelijalkaisilla eläimillä.
Hän lähettää valon, ja se lähtee matkaan,
hän kutsuu sitä, ja vavisten se tottelee.
Tähdet loistavat taivaalla
ja hoitavat riemuiten vartiotyötään.
Hän kutsuu niitä, ja ne sanovat: "Tässä olemme!"
Iloiten ne loistavat luojalleen.

Hän on meidän Jumalamme,
kukaan muu ei ole hänen vertaisensa.
Hän tuntee viisauden tien,
hän avasi sen palvelijalleen Jaakobille,
Israelille, jota hän rakasti.
Tämän jälkeen viisaus ilmaantui maan päälle
ja eli ihmisten keskuudessa.

Ilm. 5:6–10

Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää – ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan. Se astui lähemmäs ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.

Kun Karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia.

He lauloivat uuden laulun:

– Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu,
olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.
Olet tehnyt heistä kuningassuvun,
meidän Jumalamme pappeja;
he tulevat hallitsemaan maan päällä.

Ps. 17:1–8, 15

Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta! *
Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni.
      Minä puhun sinulle vilpittömin huulin. *
      Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.
Sinä tutkit sydämeni, *
yölläkin sinä minua tarkkaat,
      sinä koettelet minua *
      mutta et löydä minusta mitään väärää.
Minun suuni ei puhu pahaa. En ole tehnyt niin kuin muut tekevät. *
Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä.
      Sinun poluillasi minä olen pysynyt, *
      jalkani eivät ole horjahtaneet pois sinun tieltäsi.
Minä huudan sinua avuksi, Jumala, *
ja sinä vastaat minulle.
      Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle. *
      Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi!
Sinä pelastat väkevällä kädelläsi ne kaikki, *
jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa.
      Varjele minua niin kuin silmäterääsi, *
      peitä minut siipiesi suojaan.
Minä saan nähdä sinun kasvosi, *
sillä minä olen viaton.
      Kun herään unesta, *
      sinun läsnäolosi ravitsee minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.