Maanantai 5.1.2026

2. vuosikerta

2. sunnuntai joulusta

Joulujakso, jouluaika

Liturginen väri: valkoinen

Neljä alttarikynttilää

Herran huoneessa

Tämän pyhäpäivän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan joulun lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen.

Raamatun tekstit

Psalmi

Antifoni:

Yhtä minä pyydän Herralta,
yhtä ainoaa minä toivon:
että saisin asua Herran temppelissä
kaikki elämäni päivät!

Ps. 27:4

Psalmi:

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta,
kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.
  Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon,
  kun tulen elävän Jumalan eteen.
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani!
Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin,
pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.
  Miten onnellisia ovatkaan ne,
  jotka saavat asua sinun huoneessasi!
  He ylistävät sinua alati.
Parempi on päivä sinun esipihoissasi
kuin tuhat päivää muualla.
  Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella
  kuin asun jumalattomien katon alla.
Herra Jumala on aurinko ja kilpi,
hän lahjoittaa meille armon ja kunnian.
  Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä,
  jotka vaeltavat nuhteettomasti.

Ps. 84:2–5, 11–12

Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan

Hallelujasäe

Tulkaa hänen porteilleen kiittäen,
hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.

Ps. 100:4

1. Sam. 3:1–10

Ensimmäisestä Samuelin kirjasta, luvusta 3

Nuori Samuel palveli Herraa Eelin luona. Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä usein nähty. Eräänä iltana Eeli oli jo mennyt nukkumaan. Hänen silmänsä olivat hämärtyneet niin että hän tuskin näki. Jumalan lamppu paloi vielä, ja Samuel oli asettunut nukkumaan pyhäkköön, jossa Jumalan liitonarkku oli. Silloin Herra kutsui Samuelia nimeltä. Hän vastasi: ”Täällä minä olen”, juoksi Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Mutta Eeli vastasi: ”En minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan.” Samuel palasi vuoteelleen. Herra huusi uudelleen: ”Samuel!” Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Mutta Eeli vastasi: ”Ei, poikani, en minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan.” Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle. Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, ja hän sanoi: ”Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen.
    Silloin Herra tuli, seisahtui ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: ”Samuel, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu, palvelijasi kuulee.”

Room. 12:1–5

Kirjeestä roomalaisille, luvusta 12

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
    Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.

Joh. 10:22–30

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 10

Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: ”Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan.”
    Jeesus vastasi: ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”

Päivän rukoukset

1

Iankaikkinen Jumala, kaiken hyvyyden lähde.
Sinä kutsut ihmisiä siihen yhteyteen,
johon olet ihmisen luonut ja tarkoittanut.
Auta meitä löytämään kotimme sinussa
ja rakastamaan tätä pyhää huonetta,
jossa lahjoitat meille itsesi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

2

Jeesus, Jumalan Poika.
Sinä tahdoit jo lapsena viipyä temppelissä
taivaallisen Isäsi luona.
Herätä meissäkin halu etsiä hänen läheisyyttään
maailman kiireen ja hälinän keskellä.
Tee meistä elävän Jumalan palvelijoita,
jotka kuuntelevat avoimin sydämin hänen sanaansa
ja antavat sen tulla todeksi jokapäiväisessä elämässään.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.

3

Herra,
kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi!
Sinä kokoat meitä temppeliisi
ja näytät hyvyytesi.
Me ylistämme sinua lahjoistasi
ja ihmettelemme läsnäoloasi,
Herramme ja Jumalamme.
Anna sydämemme taipua
tunnustamaan salaisuutesi ja valtasi.
Tee tästä huoneesta jokaiselle sisään astuvalle
sinun kohtaamisesi pyhä paikka.
Yhdistä meidät toisiimme
ja kirkkaudessa oleviin pyhiin.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden.

4

Jumala, Isämme.
Riemuitsemme siitä, että sinä olet keskellämme.
Puhu meille Isän äänellä.
Kosketa meitä armollasi pyhissä sakramenteissa.
Siinä on onnemme, siinä sydämemme lepo.
Ylistämme sinua, Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta.

Rukoushetkien tekstit

Ps. 127

Jos Herra ei taloa rakenna, *
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
      Jos Herra ei kaupunkia vartioi, *
      turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään *
ja raadatte leipänne tähden.
      Yhtä lailla Herra antaa omilleen, *
      vaikka he nukkuisivat.
Lapset ovat Herran lahja, *
kohdun hedelmä on hänen antinsa.
      Kuin nuolet soturin kädessä
      ovat nuorena saadut lapset. *
      Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä!
Hän ei jää tappiolle, *
kun hän kaupunginportissa käräjöi vihamiestensä kanssa.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

1. Kun. 8:6–13

Papit veivät Herran liitonarkun paikalleen temppelin sisäkammioon, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle. Kerubien siivet olivat levällään sen paikan päällä, missä arkku oli, ja peittivät ylhäältäpäin arkun ja sen kantotangot. Kantotangot olivat niin pitkät, että niiden päät näkyivät sisäkammion edessä olevaan temppelisalin osaan, eivät kuitenkaan kauemmaksi. Ne ovat siellä vielä tänäkin päivänä. Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses talletti sinne Horebin luona, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa heidän ollessaan matkalla pois Egyptistä.

Kun papit poistuivat Herran temppelistä, pilvi täytti sen. Papit eivät pilven vuoksi voineet jatkaa palvelustaan, sillä Herran kirkkaus täytti temppelin.

Salomo lausui silloin:

– Herra, sinä haluat pimeän asuinsijan.Minä olen rakentanut sinulle asumuksenikuisiksi ajoiksi.

Sir. 47:8–10

Kaikista teoistaan Daavid antoi kiitoksen Herralle,
Pyhälle, Korkeimmalle hän niistä antoi kunnian.
Koko sydämestään hän ylisti Luojaansa
ja osoitti hänelle rakkauttaan.
Hän asetti laulajia alttarin eteen
esittämään psalmeja suloisin sävelin;
joka päivä he laulullaan ylistivät Herraa.
Hän teki juhlista kauniita ja arvokkaita
ja sääti juhla-ajoille vaikuttavat menot.
Herran pyhää nimeä tuli silloin ylistää
niin että temppeli kajahteli jo aamuvarhaisesta.

Ps. 5:2–9, 12–13

Herra, kuule minua, *
huomaa huokaukseni!
      Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. *
      Sinua minä rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ääneni, *
aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.
      Jumala, sinä et siedä vääryyttä. *
      Pahat eivät saa sinulta suojaa, rehentelijät eivät saa astua eteesi.
Sinä vihaat väärintekijöitä, valheenpuhujat sinä tuhoat, *
murhamiehet ja petturit sinä kiroat.
      Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi *
      suuren hyvyytesi tähden.
Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, *
osoittaa sinulle kunnioitusta.
      Herra, johdata minua tahtosi tietä, *
      tasoita minulle polku vihamiesteni nähden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, *
loppumaton olkoon heidän riemunsa!
      Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua, *
      sinä olet heidän ilonsa lähde.
Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, *
sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 67:2–8

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, *
hän kirkastakoon meille kasvonsa.
      Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, *
      ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta, *
      sinä johdatat kansakuntia maan päällä.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Maa on antanut satonsa. *
      Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä.
Siunatkoon Jumala meitä, *
ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 84:2–5, 11–12

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, *
kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.
  Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, *
  kun tulen elävän Jumalan eteen.
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani!
Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, *
pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.
  Miten onnellisia ovatkaan ne,
  jotka saavat asua sinun huoneessasi! *
  He ylistävät sinua alati.
Parempi on päivä sinun esipihoissasi *
kuin tuhat päivää muualla.
  Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella *
  kuin asun jumalattomien katon alla.
Herra Jumala on aurinko ja kilpi, *
hän lahjoittaa meille armon ja kunnian.
  Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, *
  jotka vaeltavat nuhteettomasti.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Sir. 24:1–4, 19–22

Viisaus ylistää itseään,puhuu ylpeästi oman kansansa keskellä.Korkeimman kokouksessa se avaa suunsaja puhuu arvonsa tuntien hänen joukoilleen:

– Minä olen lähtöisin Korkeimman suusta,usvan lailla minä verhosin maan.Korkeuksiin minä pystytin asuntoni,valtaistuimeni oli pilvipatsaassa.

Tulkaa luokseni, te, jotka kaipaatte minua,ja ravitkaa itsenne minun antimillani.Jo ajatuskin minusta on hunajaa makeampi,ja omilleni maistun makeammalta kuin mesikakku.Jotka minua syövät, niiden nälkä kasvaa,jotka minua juovat, janoavat yhä lisää.Joka minua kuulee, ei joudu häpeään,joka minua seuraa, välttää synnit.

Ilm. 21:10–11, 22–27

Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis.

Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.

Sir. 50:13–21

Kaikki Aaronin jälkeläiset olivat siinä loistossaan,
Herran uhrilahjat käsissään he seisoivat
koko Israelin seurakunnan edessä.
Alttaripalveluksen päätökseksi
hän toimitti Kaikkivaltiaan, Korkeimman uhrin,
ojensi kätensä kohti uhrimaljaa
ja vuodatti juomauhriksi rypäleiden mehun,
kaatoi sen alttarin jalustalle
tuoksuvaksi uhriksi Korkeimmalle, kaikkeuden kuninkaalle.

Silloin Aaronin jälkeläiset puhkesivat riemuhuutoon,
he puhalsivat metallitorviin
ja soittivat mahtavin sävelin,
jotta Korkein muistaisi kansaansa.
Innokkaasti, yhtenä miehenä
kaikki heittäytyivät kasvoilleen maahan
ja osoittivat kunnioitustaan Herran edessä,
Kaikkivaltiaan, Korkeimman Jumalan edessä.
Laulajat ylistivät häntä sävelillään,
mahtavasti kaikui heidän ihana laulunsa,
ja kansa anoi siunausta Korkeimmalta, Herralta,
rukoili laupiaan Jumalan edessä,
kunnes pyhät toimitukset oli viety loppuun
ja jumalanpalvelus oli saatettu päätökseen.
Sitten Simon laskeutui alttarilta, kohotti kätensä
koko Israelin seurakunnan ylle
ja lausui Herran siunauksen,
lausui ylväästi Herran nimen.
Toistamiseen kaikki heittäytyivät maahan
ottamaan vastaan Korkeimman siunauksen.

Ps. 104:1–4, (5–18) 19–23, 27–30

Ylistä Herraa, minun sieluni! *
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
      Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, *
      valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan *
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
      Sinä otat pilvet vaunuiksesi *
      ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät *
ja panet liekit palvelijoiksesi.
      (Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, *
      horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan, *
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
      mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, *
      ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat *
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
      Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, *
      eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, *
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
      Ne juottavat kaikki maan eläimet, *
      villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut *
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
      Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, *
      ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, *
että hän saisi leipänsä maasta.
      Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan *
      ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut, *
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
      joiden oksille linnut tekevät pesänsä, *
      joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit, *
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.)
      Sinä panit kuun jakamaan aikaa, *
      ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, *
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
      Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, *
      pyytävät ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat *
ja palaavat luoliinsa levolle.
      Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen *
      ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, *
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
      Sinä annat, ja jokainen saa osansa, *
      avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat *
ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, *
      näin uudistat maan kasvot.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.