Ps. 127

Jos Herra ei taloa rakenna, *
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
      Jos Herra ei kaupunkia vartioi, *
      turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään *
ja raadatte leipänne tähden.
      Yhtä lailla Herra antaa omilleen, *
      vaikka he nukkuisivat.
Lapset ovat Herran lahja, *
kohdun hedelmä on hänen antinsa.
      Kuin nuolet soturin kädessä
      ovat nuorena saadut lapset. *
      Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä!
Hän ei jää tappiolle, *
kun hän kaupunginportissa käräjöi vihamiestensä kanssa.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

1. Kun. 8:6–13

Papit veivät Herran liitonarkun paikalleen temppelin sisäkammioon, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle. Kerubien siivet olivat levällään sen paikan päällä, missä arkku oli, ja peittivät ylhäältäpäin arkun ja sen kantotangot. Kantotangot olivat niin pitkät, että niiden päät näkyivät sisäkammion edessä olevaan temppelisalin osaan, eivät kuitenkaan kauemmaksi. Ne ovat siellä vielä tänäkin päivänä. Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses talletti sinne Horebin luona, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa heidän ollessaan matkalla pois Egyptistä.

Kun papit poistuivat Herran temppelistä, pilvi täytti sen. Papit eivät pilven vuoksi voineet jatkaa palvelustaan, sillä Herran kirkkaus täytti temppelin.

Salomo lausui silloin:

– Herra, sinä haluat pimeän asuinsijan.Minä olen rakentanut sinulle asumuksenikuisiksi ajoiksi.

Sir. 47:8–10

Kaikista teoistaan Daavid antoi kiitoksen Herralle,
Pyhälle, Korkeimmalle hän niistä antoi kunnian.
Koko sydämestään hän ylisti Luojaansa
ja osoitti hänelle rakkauttaan.
Hän asetti laulajia alttarin eteen
esittämään psalmeja suloisin sävelin;
joka päivä he laulullaan ylistivät Herraa.
Hän teki juhlista kauniita ja arvokkaita
ja sääti juhla-ajoille vaikuttavat menot.
Herran pyhää nimeä tuli silloin ylistää
niin että temppeli kajahteli jo aamuvarhaisesta.

Ps. 5:2–9, 12–13

Herra, kuule minua, *
huomaa huokaukseni!
      Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. *
      Sinua minä rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ääneni, *
aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.
      Jumala, sinä et siedä vääryyttä. *
      Pahat eivät saa sinulta suojaa, rehentelijät eivät saa astua eteesi.
Sinä vihaat väärintekijöitä, valheenpuhujat sinä tuhoat, *
murhamiehet ja petturit sinä kiroat.
      Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi *
      suuren hyvyytesi tähden.
Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, *
osoittaa sinulle kunnioitusta.
      Herra, johdata minua tahtosi tietä, *
      tasoita minulle polku vihamiesteni nähden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, *
loppumaton olkoon heidän riemunsa!
      Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua, *
      sinä olet heidän ilonsa lähde.
Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, *
sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Ps. 67:2–8

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, *
hän kirkastakoon meille kasvonsa.
      Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, *
      ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta, *
      sinä johdatat kansakuntia maan päällä.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Maa on antanut satonsa. *
      Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä.
Siunatkoon Jumala meitä, *
ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Ps. 84:2–5, 11–12

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, *
kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.
  Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, *
  kun tulen elävän Jumalan eteen.
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani!
Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, *
pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.
  Miten onnellisia ovatkaan ne,
  jotka saavat asua sinun huoneessasi! *
  He ylistävät sinua alati.
Parempi on päivä sinun esipihoissasi *
kuin tuhat päivää muualla.
  Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella *
  kuin asun jumalattomien katon alla.
Herra Jumala on aurinko ja kilpi, *
hän lahjoittaa meille armon ja kunnian.
  Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, *
  jotka vaeltavat nuhteettomasti.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Sir. 24:1–4, 19–22

Viisaus ylistää itseään,puhuu ylpeästi oman kansansa keskellä.Korkeimman kokouksessa se avaa suunsaja puhuu arvonsa tuntien hänen joukoilleen:

– Minä olen lähtöisin Korkeimman suusta,usvan lailla minä verhosin maan.Korkeuksiin minä pystytin asuntoni,valtaistuimeni oli pilvipatsaassa.

Tulkaa luokseni, te, jotka kaipaatte minua,ja ravitkaa itsenne minun antimillani.Jo ajatuskin minusta on hunajaa makeampi,ja omilleni maistun makeammalta kuin mesikakku.Jotka minua syövät, niiden nälkä kasvaa,jotka minua juovat, janoavat yhä lisää.Joka minua kuulee, ei joudu häpeään,joka minua seuraa, välttää synnit.

Ilm. 21:10–11, 22–27

Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis.

Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.

Sir. 50:13–21

Kaikki Aaronin jälkeläiset olivat siinä loistossaan,
Herran uhrilahjat käsissään he seisoivat
koko Israelin seurakunnan edessä.
Alttaripalveluksen päätökseksi
hän toimitti Kaikkivaltiaan, Korkeimman uhrin,
ojensi kätensä kohti uhrimaljaa
ja vuodatti juomauhriksi rypäleiden mehun,
kaatoi sen alttarin jalustalle
tuoksuvaksi uhriksi Korkeimmalle, kaikkeuden kuninkaalle.

Silloin Aaronin jälkeläiset puhkesivat riemuhuutoon,
he puhalsivat metallitorviin
ja soittivat mahtavin sävelin,
jotta Korkein muistaisi kansaansa.
Innokkaasti, yhtenä miehenä
kaikki heittäytyivät kasvoilleen maahan
ja osoittivat kunnioitustaan Herran edessä,
Kaikkivaltiaan, Korkeimman Jumalan edessä.
Laulajat ylistivät häntä sävelillään,
mahtavasti kaikui heidän ihana laulunsa,
ja kansa anoi siunausta Korkeimmalta, Herralta,
rukoili laupiaan Jumalan edessä,
kunnes pyhät toimitukset oli viety loppuun
ja jumalanpalvelus oli saatettu päätökseen.
Sitten Simon laskeutui alttarilta, kohotti kätensä
koko Israelin seurakunnan ylle
ja lausui Herran siunauksen,
lausui ylväästi Herran nimen.
Toistamiseen kaikki heittäytyivät maahan
ottamaan vastaan Korkeimman siunauksen.

Ps. 104:1–4, (5–18) 19–23, 27–30

Ylistä Herraa, minun sieluni! *
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
      Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, *
      valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan *
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
      Sinä otat pilvet vaunuiksesi *
      ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät *
ja panet liekit palvelijoiksesi.
      (Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, *
      horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan, *
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
      mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, *
      ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat *
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
      Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, *
      eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, *
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
      Ne juottavat kaikki maan eläimet, *
      villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut *
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
      Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, *
      ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, *
että hän saisi leipänsä maasta.
      Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan *
      ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut, *
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
      joiden oksille linnut tekevät pesänsä, *
      joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit, *
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.)
      Sinä panit kuun jakamaan aikaa, *
      ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, *
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
      Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, *
      pyytävät ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat *
ja palaavat luoliinsa levolle.
      Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen *
      ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, *
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
      Sinä annat, ja jokainen saa osansa, *
      avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat *
ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, *
      näin uudistat maan kasvot.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit