Ps. 127

Jos Herra ei taloa rakenna, *
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
      Jos Herra ei kaupunkia vartioi, *
      turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään *
ja raadatte leipänne tähden.
      Yhtä lailla Herra antaa omilleen, *
      vaikka he nukkuisivat.
Lapset ovat Herran lahja, *
kohdun hedelmä on hänen antinsa.
      Kuin nuolet soturin kädessä
      ovat nuorena saadut lapset. *
      Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä!
Hän ei jää tappiolle, *
kun hän kaupunginportissa käräjöi vihamiestensä kanssa.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ap. t. 7:17–22

"Yhä lähemmäs tuli se aika, jolloin Jumala oli täyttävä Abrahamille antamansa lupauksen. Israelin kansa kasvoi kasvamistaan Egyptissä, kunnes siellä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt mitään Joosefista. Hän juonitteli kansaamme vastaan, sorti isiämme ja pakotti heidät jättämään vastasyntyneet lapsensa heitteille, etteivät ne jäisi eloon. Tuohon aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle mieleinen. Kolme kuukautta häntä hoidettiin kotona, ja sitten hänet jätettiin heitteille. Mutta faraon tytär pelasti hänet ja hoiti häntä omana poikanaan. Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa."

Ps. 5:2–9, 12–13

Herra, kuule minua, *
huomaa huokaukseni!
      Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. *
      Sinua minä rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ääneni, *
aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.
      Jumala, sinä et siedä vääryyttä. *
      Pahat eivät saa sinulta suojaa, rehentelijät eivät saa astua eteesi.
Sinä vihaat väärintekijöitä, valheenpuhujat sinä tuhoat, *
murhamiehet ja petturit sinä kiroat.
      Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi *
      suuren hyvyytesi tähden.
Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, *
osoittaa sinulle kunnioitusta.
      Herra, johdata minua tahtosi tietä, *
      tasoita minulle polku vihamiesteni nähden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, *
loppumaton olkoon heidän riemunsa!
      Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua, *
      sinä olet heidän ilonsa lähde.
Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, *
sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 67:2–8

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, *
hän kirkastakoon meille kasvonsa.
      Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, *
      ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta, *
      sinä johdatat kansakuntia maan päällä.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Maa on antanut satonsa. *
      Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä.
Siunatkoon Jumala meitä, *
ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 71: 14–19

Minä en luovu toivostani *
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
  Minä julistan uskollista hyvyyttäsi
  ja alati sinun apusi runsautta, *
  jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani,
minä kerron sinun voimateoistasi *
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
  Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, *
  ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, *
älä hylkää minua, Jumala.
  Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia *
  ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. *
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Jer. k. 1–6

Tämä on profeetta Jeremian kirjeen jäljennös. Jeremia lähetti kirjeen niille, jotka Babylonian kuninkaan käskystä oli määrä viedä pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan, ilmoittaakseen heille, mitä Jumala oli hänelle sanonut.

Niiden syntien vuoksi, joilla te olette rikkoneet Jumalaa vastaan, teidät viedään Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin käskystä pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan. Kun tulette Babyloniaan, jäätte sinne vuosiksi ja vuosikymmeniksi, aina seitsemän sukupolven ajaksi, kunnes minä tuon teidät sieltä turvallisesti pois.

Babyloniassa te näette hopeisia, kultaisia ja puisia jumalia, joita miehet kantavat hartioittensa varassa ja jotka saavat pakanat pelkäämään. Pitäkää siis varanne, ettei teistäkin tule noiden vierasheimoisten kaltaisia ettekä heidän laillaan joudu pelon valtaan, kun näette ihmisten kumartavan niitä edestä ja takaa. Sanokaa mielessänne: "Sinua meidän tulee kumartaa, Valtias." Minun enkelini on teidän kanssanne, ja hän pitää teistä huolen.

Sir. 3:3–7, 14–17

Joka isäänsä kunnioittaa, sovittaa syntinsä,
se aarteita kerää, joka pitää arvossa äitiään.
Joka kunnioittaa isäänsä, saa ilon omista lapsistaan,
ja kun hän rukoilee, hänen rukouksensa kuullaan.
Joka isäänsä kunnioittaa, elää pitkään,
joka kuulee Herraa, ilahduttaa äitiään.
Joka pelkää Herraa, kunnioittaa isäänsä
ja palvelee vanhempiaan kuin orja isäntäänsä.

Isälle osoitettu laupeus ei jää unohduksiin –
se rakentaa sen, minkä synneilläsi rikoit.
Ahdingon aikana se luetaan hyväksesi,
se hävittää syntisi kuin aurinko kuuran.
Joka hylkää isänsä, rienaa Herraa,
joka vihoittaa äitinsä, sen Herra kiroaa.
Mitä teetkin, poikani, pysy vaatimattomana,
se tuo enemmän ystäviä kuin lahjojen jakelu.

Joh. 1:16–18

Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,
armoa armon lisäksi.
Lain välitti Mooses,
armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.
Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
Ainoa Poika, joka itse on Jumala
ja joka aina on Isän vierellä,
on opettanut meidät tuntemaan hänet.

Ps. 104:1–4, (5–18) 19–23, 27–30

Ylistä Herraa, minun sieluni! *
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
      Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, *
      valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan *
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
      Sinä otat pilvet vaunuiksesi *
      ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät *
ja panet liekit palvelijoiksesi.
      (Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, *
      horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan, *
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
      mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, *
      ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat *
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
      Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, *
      eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, *
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
      Ne juottavat kaikki maan eläimet, *
      villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut *
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
      Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, *
      ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, *
että hän saisi leipänsä maasta.
      Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan *
      ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut, *
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
      joiden oksille linnut tekevät pesänsä, *
      joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit, *
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.)
      Sinä panit kuun jakamaan aikaa, *
      ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, *
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
      Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, *
      pyytävät ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat *
ja palaavat luoliinsa levolle.
      Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen *
      ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, *
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
      Sinä annat, ja jokainen saa osansa, *
      avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat *
ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, *
      näin uudistat maan kasvot.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.