Ps. 136:1, 11–17, 21–26

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän vei Israelin pois Egyptistä. *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hänen väkevä kätensä, kohotettu kätensä sen teki. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän halkaisi Kaislameren kahtia. *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän vei Israelin kansan vetten välitse. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän syöksi faraon joukkoineen Kaislamereen.*
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän johdatti kansaansa autiomaassa. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän kukisti suuret kuninkaat. *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän antoi kaikki heidän maansa Israelille. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän antoi ne perintömaaksi palvelijalleen Israelille.*
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän muisti meitä, kun meitä poljettiin. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän tempasi meidät sortajiemme käsistä. *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän antaa ravinnon kaikille luoduille. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Kiittäkää taivaan Jumalaa! *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Mark. 1:16–20

Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla; he olivat näet kalastajia. Jeesus sanoi heille: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia." He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja hänen veljensä Johanneksen. Hekin olivat veneessä, verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heti heidät. He jättivät isänsä Sebedeuksen ja tämän palkkalaiset veneeseen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Ps. 5:2–9, 12–13

Herra, kuule minua, *
huomaa huokaukseni!
      Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. *
      Sinua minä rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ääneni, *
aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.
      Jumala, sinä et siedä vääryyttä. *
      Pahat eivät saa sinulta suojaa, rehentelijät eivät saa astua eteesi.
Sinä vihaat väärintekijöitä, valheenpuhujat sinä tuhoat, *
murhamiehet ja petturit sinä kiroat.
      Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi *
      suuren hyvyytesi tähden.
Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, *
osoittaa sinulle kunnioitusta.
      Herra, johdata minua tahtosi tietä, *
      tasoita minulle polku vihamiesteni nähden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, *
loppumaton olkoon heidän riemunsa!
      Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua, *
      sinä olet heidän ilonsa lähde.
Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, *
sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 67:2–8

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, *
hän kirkastakoon meille kasvonsa.
      Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, *
      ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta, *
      sinä johdatat kansakuntia maan päällä.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Maa on antanut satonsa. *
      Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä.
Siunatkoon Jumala meitä, *
ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 116:1–9

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, *
hän kuulee hartaan pyyntöni.
  Kun huudan häntä avuksi, *
  hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,
tuonelan kauhut ahdistivat minua, *
minut valtasi tuska ja murhe.
  Silloin minä huusin Herran nimeä: *
  Herra! Pelasta minut!
Herra on oikeamielinen ja laupias, *
meidän Jumalamme on armollinen.
  Herra on avuttomien suojelija. *
  Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, *
Herra piti minusta huolen.
  Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, *
  ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä *
elävien maassa.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Sir. 44:16–45:22

Herra mieltyi Henokiin ja otti hänet luokseen;
hänestä tuli kääntymyksen esikuva tuleville polville.

Nooa havaittiin täydelliseksi ja oikeamieliseksi.
Vihan aikana hän oli ihmiskunnan säilymisen tae.
Hänen ansiostaan siitä jäi joitakin jäljelle maan päälle,
kun vedenpaisumus tuli.
Jumala teki hänen kanssaan ikuisen liiton
ja lupasi, ettei vedenpaisumus enää tuhoa kaikkea elävää.

Abraham on monien kansojen suuri kantaisä,
eikä minkään havaittu tahraavan hänen kunniaansa.
Hän noudatti Korkeimman lakia,
ja Herra teki liiton hänen kanssaan.
Hän leikkasi lihaansa liiton merkin,
ja koetuksessa hänet havaittiin uskolliseksi.
Siksi Herra valalla vahvisti hänelle,
että siunaisi hänen sukuaan ja siten kaikkia kansoja,
antaisi hänelle jälkeläisiä kuin maan tomua,
korottaisi heidät kuin taivaan tähdiksi
ja antaisi heidän omikseen maat merestä mereen,
suurelta virralta maan ääriin asti.

Myös Iisakille Jumala antoi saman vakuutuksen
hänen isänsä Abrahamin tähden.
Kaikkien ihmisten saama siunaus ja isien liitto
pysyi Herran tahdosta myös Jaakobin osana.
Herra tunnusti hänet omakseen siunauksillaan
ja antoi hänelle perintömaan,
jonka jakoi määräalueisiin,
osoitti kahdelletoista heimolle.

Jumalan tahdosta Jaakobista polveutui hurskas mies,
jota kaikki ihmiset kunnioittivat.
Mooses oli rakas niin Jumalalle kuin ihmisille –
olkoon hänen muistonsa siunattu!
Herra korotti hänet pyhiensä vertaiseksi
ja teki hänestä suurmiehen, jota viholliset pelkäsivät.
Herra teki ihmeen toisensa jälkeen,
niin kuin Mooses oli ilmoittanut,
ja nosti hänet kunniaan kuninkaiden edessä.
Hän käski Mooseksen mennä oman kansansa pariin
ja näytti hänelle häivähdyksen kirkkaudestaan.
Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden
Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta.
Herra salli hänen kuulla äänensä,
johdatti hänet tummaan pilveen
ja antoi kasvotusten hänelle käskynsä,
elämän ja ymmärryksen lain,
jotta hän opettaisi sen säännökset Jaakobille,
sen ohjeet ja määräykset Israelille.

Herra korotti pyhäksi Aaronin, joka oli Leevin heimoa,
Mooseksen veli ja hänen vertaisensa.
Säädöksellään hän asetti Aaronin ikuiseen virkaan,
antoi hänelle koko kansan pappeuden.
Herra puki hänet upeisiin vaatteisiin,
vyötti hänen ylleen loisteliaan puvun.
Herra kietoi hänet yltäkylläiseen loistoon
ja kaunisti hänet viran ja vallan tunnuksilla,
puki hänelle housut, viitan ja efodi-kasukan
ja kiinnitti yltympäri kultaisia granaattiomenoita,
joka puolelle monia tiukuja,
jotta ne helkähtelisivät hänen astellessaan,
jotta hän tulisi kuulluksi kaikkeinpyhimmässä
ja Herra muistaisi omaa kansaansa.
Hän sai taidokkaasti kudotun pyhän puvun,
jossa oli kultaa ja sinipunaista ja purppuraista villaa,
hän sai oikeutta jakavan rintakilven, urimin ja tummimin.
Rintakilpeen oli kankuri kutonut karmiininpunaista villaa,
ja sen päällä oli korukiviä, joissa oli sinettikaiverrukset.
Kultakehyksisiin kiviin oli koruseppä kaivertanut kirjoituksen;
kiviä oli yhtä monta kuin Israelin heimoja,
ja kukin kaiverrus muistutti yhdestä heimosta.
Turbaaninsa päälle hän sai kultaruusukkeen,
otsakorun, jossa oli pyhä sinettikaiverrus;
se oli voiman ja kunnian ylväs merkki,
silmien ilo taidokkuudessaan ja kauneudessaan.
Ennen häntä ei sellaista kauneutta ollut,
eikä vieras ole koskaan sitä pukua kantanut,
vain hänen poikansa ja jälkeläisensä polvesta polveen.

Aaronin ruokauhri poltetaan kokonaisuudessaan,
ja tämä tapahtuu päivittäin kaksi kertaa.
Mooses vihki hänet virkaan
ja voiteli hänet pyhällä öljyllä,
ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen
ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas.
Hänen tuli pappina palvella Jumalaa
ja siunata kansaa hänen nimessään.
Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet
uhraamaan pyhiä polttouhreja,
suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua
muistutukseksi Herralle
ja kansan syntien sovitukseksi.
Käskyillään Herra antoi hänelle
vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä
ja opettaa säädökset Jaakobille,
saattaa Israelin tietoon Herran laki.

Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä,
jotka olivat hänelle kateellisia:
Datanin ja Abiramin miehet
ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha.
Herra näki sen ja suuttui.
Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät,
teki kansan nähden tunnusteon
ja poltti heidät tulensa liekeissä.

Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa,
antoi hänelle oman perintöosan:
hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät,
ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää,
sillä pappien ravintona ovat Herralle tuotavat uhrit,
Herra antoi ne hänelle ja hänen suvulleen.
Kansansa maasta hän ei saanut perintöosaa,
toisten lailla ei hänellä ole omaa osaansa maasta.
"Minä olen sinun perintöosasi", sanoo Herra.

Ap. t. 4:32–33

Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin.

Ps. 104:1–4, (5–18) 19–23, 27–30

Ylistä Herraa, minun sieluni! *
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
      Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, *
      valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan *
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
      Sinä otat pilvet vaunuiksesi *
      ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät *
ja panet liekit palvelijoiksesi.
      (Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, *
      horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan, *
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
      mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, *
      ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat *
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
      Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, *
      eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, *
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
      Ne juottavat kaikki maan eläimet, *
      villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut *
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
      Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, *
      ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, *
että hän saisi leipänsä maasta.
      Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan *
      ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut, *
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
      joiden oksille linnut tekevät pesänsä, *
      joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit, *
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.)
      Sinä panit kuun jakamaan aikaa, *
      ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, *
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
      Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, *
      pyytävät ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat *
ja palaavat luoliinsa levolle.
      Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen *
      ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, *
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
      Sinä annat, ja jokainen saa osansa, *
      avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat *
ja palaavat maan tomuun.
      Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, *
      näin uudistat maan kasvot.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.