Ps. 136:1, 11–17, 21–26

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän vei Israelin pois Egyptistä. *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hänen väkevä kätensä, kohotettu kätensä sen teki. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän halkaisi Kaislameren kahtia. *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän vei Israelin kansan vetten välitse. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän syöksi faraon joukkoineen Kaislamereen.*
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän johdatti kansaansa autiomaassa. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän kukisti suuret kuninkaat. *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän antoi kaikki heidän maansa Israelille. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän antoi ne perintömaaksi palvelijalleen Israelille.*
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän muisti meitä, kun meitä poljettiin. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Hän tempasi meidät sortajiemme käsistä. *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Hän antaa ravinnon kaikille luoduille. *
Iäti kestää hänen armonsa.
      Kiittäkää taivaan Jumalaa! *
      Iäti kestää hänen armonsa.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Jes. 42:10–16

Laulakaa Herralle uusi virsi,
maan ääristä alkaen laulakaa hänen ylistystään,
te merenkulkijat ja itse meri, kaikki mitä siinä on,
saaret ja rannikot, kaikki niiden asukkaat!
Antakoot äänensä kuulua
aavikko ja sen kaupungit
ja leirit, joissa Kedarin heimo asuu!
Riemuitkoot Selan rinteiden asukkaat,
vuorten laelta he huutakoot iloaan!
Antakoot he Herralle kunnian,
kertokoot hänen ylistystään kaukaisille rannoille!

Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin.
Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa,
huutaa ja karjuu sotahuutoa
ja uhkaa vihollisiaan:
– Kauan minä olen ollut vaiti,
olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni.
Nyt minä huudan kuin synnyttäjä,
puuskutan, huohotan ankarasti.
Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,
niiden ruohikot kuivaksi maaksi.
Minä muutan joet hietikoksi
ja kuivaan vesilammikot.
Mutta sokeat minä kuljetan tietä,
jota he eivät ole kulkeneet,
annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne.
Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi,
louhikkopolut sileäksi tieksi.
Nämä ovat minun tekoni,
näin olen tehnyt ja näin teen yhä.

Ps. 5:2–9, 12–13

Herra, kuule minua, *
huomaa huokaukseni!
      Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. *
      Sinua minä rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ääneni, *
aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.
      Jumala, sinä et siedä vääryyttä. *
      Pahat eivät saa sinulta suojaa, rehentelijät eivät saa astua eteesi.
Sinä vihaat väärintekijöitä, valheenpuhujat sinä tuhoat, *
murhamiehet ja petturit sinä kiroat.
      Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi *
      suuren hyvyytesi tähden.
Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, *
osoittaa sinulle kunnioitusta.
      Herra, johdata minua tahtosi tietä, *
      tasoita minulle polku vihamiesteni nähden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, *
loppumaton olkoon heidän riemunsa!
      Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua, *
      sinä olet heidän ilonsa lähde.
Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, *
sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 67:2–8

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, *
hän kirkastakoon meille kasvonsa.
      Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, *
      ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta, *
      sinä johdatat kansakuntia maan päällä.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Maa on antanut satonsa. *
      Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä.
Siunatkoon Jumala meitä, *
ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 98:2–9

Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, *
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
  Hän muisti Israelin kansaa, *
  osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, *
että Jumalamme pelasti meidät.
  Maa, kohota Herralle riemuhuuto! *
  Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, *
soittakaa ja laulakaa!
  Vaskitorvin ja oinaansarvin *
  kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
  Taputtakoot virrat käsiään,
  yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, *
  sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, *
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Bar. 3:9–38

– Israel, kuuntele käskyjä, jotka antavat elämän,
pidä korvasi auki, jotta ymmärtäisit.
Mikä sinun on, Israel?
Miksi elät vihollismaassa,
miksi vanhenet vieraassa maassa
ja yhä saastut kuolleiden keskellä?
Miksi sinut luetaan niihin, jotka
ovat tuonelan omat?
Sinä hylkäsit viisauden lähteen.
Jos olisit kulkenut Jumalan tietä,
saisit elää rauhassa ikuisesti.
Opi jo, missä viisaus on,
missä ovat voima ja ymmärrys.
Kun sen opit, tiedät myös,
missä ovat elämä ja pitkä ikä,
missä ovat silmien valo ja rauha.

Kuka on löytänyt viisauden asuinsijan,
kuka on päässyt sen aarrekammioihin?
Missä ovat ne, jotka johtivat kansoja,
ne, jotka kesyttivät metsän petoja
ja tekivät taivaan linnuista lemmikkejään,
ne, jotka kokosivat hopeaa ja kultaa
– niihinhän ihmiset ovat luottaneet –
niin että heidän omaisuudellaan
ei ollut mittaa eikä määrää,
missä ovat ne, jotka panivat rahoiksi hämärin keinoin,
ne, joiden töistä ei saa mitään selvää?
He ovat poissa.
He ovat laskeutuneet tuonelaan,
ja toiset ovat astuneet heidän sijaansa.

Uudet polvet näkivät päivänvalon
ja asettuivat asumaan maan päälle,
mutta viisauden tietä eivät hekään ole löytäneet,
sen polut ovat jääneet heiltä tavoittamatta.
Heidän lapsilleenkin viisaus on jäänyt vieraaksi,
sen tie entistä etäisemmäksi.
Kuka enää on kuullut viisaudesta Kanaaninmaassa?
Kuka on nähnyt viisautta Temanissa?
Entä Hagarin jälkeläiset,
jotka etsivät maallista viisautta,
entä Merranin ja Temanin kauppamiehet,
tarinankertojat ja tiedon etsijät?
Eivät hekään ole löytäneet viisauden tietä,
eivät oppineet ymmärryksen polkuja.

Katso, Israel, kuinka suuri on Jumalan asuinsija,
kuinka laaja on hänen valtapiirinsä!
Se on loputon, korkea ja mittaamaton.
Sinne syntyivät muinaisajan jättiläiset,
valtavan kokoiset, maineikkaat ja kokeneet soturit.
Mutta heitä Jumala ei valinnut,
ei hän heille avannut viisauden tietä,
ja niin ymmärryksen puute vei heidät tuhoon,
järjettömyys koitui heidän turmiokseen.

Kuka on noussut taivaalle ja siepannut sieltä viisauden,
kuka on tuonut sen alas pilvistä?
Kuka on mennyt meren tuolle puolen
ja etsinyt viisauden käsiinsä,
kuka on hankkinut sitä puhtaalla kullalla?
Ei ole ketään, joka tuntisi viisauden tien,
ei ketään, joka seuraisi sen polkua.
Vain hän, joka tietää kaiken, tuntee sen,
vain hän on ymmärryksellään sen tavoittanut,
hän, joka muovasi maan ikiajoiksi
ja täytti sen nelijalkaisilla eläimillä.
Hän lähettää valon, ja se lähtee matkaan,
hän kutsuu sitä, ja vavisten se tottelee.
Tähdet loistavat taivaalla
ja hoitavat riemuiten vartiotyötään.
Hän kutsuu niitä, ja ne sanovat: "Tässä olemme!"
Iloiten ne loistavat luojalleen.

Hän on meidän Jumalamme,
kukaan muu ei ole hänen vertaisensa.
Hän tuntee viisauden tien,
hän avasi sen palvelijalleen Jaakobille,
Israelille, jota hän rakasti.
Tämän jälkeen viisaus ilmaantui maan päälle
ja eli ihmisten keskuudessa.

Joos. 6:1–5, 15–20

Jerikon portit olivat tiukasti lukitut israelilaisten takia. Kukaan ei päässyt kaupungista ulos eikä ketään päästetty sisään. Herra sanoi Joosualle: "Minä annan sinun käsiisi Jerikon, sen kuninkaan ja kaikki sen sotilaat. Sotajoukkonne tulee kulkea kaupungin ympäri, kiertää se kerran päivässä kuutena peräkkäisenä päivänä. Seitsemän papin tulee kantaa seitsemää oinaansarvista torvea liitonarkun edellä. Seitsemäntenä päivänä teidän on kierrettävä kaupunki seitsemän kertaa, ja pappien on puhallettava torviin. Kun torviin puhalletaan ja te kuulette niiden äänen, koko kansan on kohotettava sotahuuto. Silloin kaupungin muurit sortuvat ja joukkonne voivat hyökätä kaupunkiin, joka mies siitä paikasta, missä sattuu seisomaan."

Seitsemäntenä päivänä he lähtivät liikkeelle jo aamun sarastaessa ja kiersivät kaupungin samalla tavoin, mutta nyt seitsemän kertaa. Vain sinä päivänä he kiersivät kaupungin seitsemän kertaa. Kun papit seitsemännen kierroksen jälkeen puhalsivat torviinsa, Joosua antoi israelilaisille käskyn: "Kohottakaa sotahuuto! Herra antaa kaupungin teidän käsiinne. Koko kaupunki ja kaikki, mitä siellä on, julistetaan Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotaan. Vain portto Rahab ja kaikki ne, jotka ovat hänen talossaan, saavat jäädä henkiin, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka olimme lähettäneet. Varokaa ryöstämästä itsellenne sellaista, mikä on julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi, ettette saattaisi Herran kiroukseen koko Israelin leiriä ja syöksisi sitä tuhoon. Kaikki hopea ja kulta sekä kaikki pronssi- ja rautaesineet on pyhitettävä Herralle ja vietävä Herran aarteiden joukkoon."

Kansa kohotti sotahuudon, kun papit puhalsivat torviinsa. Heti torvien äänen kuultuaan kansa kohotti sotahuudon. Silloin Jerikon muurit sortuivat, ja joukot hyökkäsivät kaupunkiin, joka mies siitä paikasta missä seisoi. Näin israelilaiset valtasivat kaupungin.

Ps. 104:1–4, (5–18) 19–23, 27–30

Ylistä Herraa, minun sieluni! *
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
      Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, *
      valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan *
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
      Sinä otat pilvet vaunuiksesi *
      ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät *
ja panet liekit palvelijoiksesi.
      (Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, *
      horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan, *
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
      mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, *
      ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat *
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
      Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, *
      eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, *
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
      Ne juottavat kaikki maan eläimet, *
      villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut *
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
      Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, *
      ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, *
että hän saisi leipänsä maasta.
      Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan *
      ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut, *
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
      joiden oksille linnut tekevät pesänsä, *
      joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit, *
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.)
      Sinä panit kuun jakamaan aikaa, *
      ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, *
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
      Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, *
      pyytävät ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat *
ja palaavat luoliinsa levolle.
      Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen *
      ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, *
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
      Sinä annat, ja jokainen saa osansa, *
      avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat *
ja palaavat maan tomuun.
      Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, *
      näin uudistat maan kasvot.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.