Ps. 42:2–6

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, *
niin minä kaipaan sinua, Jumala.
      Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. *
      Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen?
Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulta alati kysytään: *
Missä on Jumalasi?
      Tuskassani minä muistelen,
      miten kuljin temppeliin juhlasaatossa
      ilon ja kiitoksen kaikuessa, *
      juhlakansan suuressa joukossa.
Miksi olet masentunut, sieluni, *
miksi olet niin levoton?
      Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, *
      Jumalaani, auttajaani.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

1. Tess. 4:13–18

Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.

Ps. 102:20–29

Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, *
tähyää taivaasta maan päälle.
      Hän kuulee vankien vaikerruksen, *
      hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, *
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
      kun kansat kokoontuvat yhteen, *
      kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, *
lyhentänyt elinpäivieni määrän.
      Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! *
      Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, *
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
      Ne katoavat, mutta sinä pysyt. *
      Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, *
ja ne vaihtuvat uusiin.
      Mutta sinä olet iäti sama, *
      sinun vuotesi eivät lopu.
Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, *
heidän lastensa lapset ovat huomassasi.       
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 71:14–23

Minä en luovu toivostani *
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
      Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, *
      jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi *
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
      Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, *
      ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, *
älä hylkää minua, Jumala.
      Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia *
      ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. *
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
      Sinä olet antanut vaikeita vuosia *
      ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, *
syvyyksistä sinä minut nostat.
      Kohota minut takaisin kunniaan *
      ja lohduta minua jälleen,
niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, *
ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
      Minun huuleni avautuvat ilohuutoon. *
      Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 80:15–20

Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, *
käänny puoleemme ja katso meitä!
  Ota hoitoosi tämä viiniköynnös,
  taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, *
  lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, *
jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet!
  Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi,
  joka on oikealla puolellasi, *
  ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, *
me huudamme sinun nimeäsi.
  Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, *
  anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Bar. 4:36–5:9

Kohota katseesi itään, Jerusalem! Jumala tuo eteesi riemukkaan näyn. Lapsesi, joista jouduit luopumaan, ovat kokoontuneet yhteen idästä ja lännestä, he tulevat Pyhän kutsua seuraten ja iloitsevat Jumalan kirkkaudesta.

Riisu surupukusi, Jerusalem, ota yltäsi ahdingon vaate ja verhoudu ikiajoiksi Jumalan kirkkauteen! Pue yllesi Jumalan vanhurskauden viitta, kruunaa pääsi Ikiaikaisen kirkkaudella, sillä Jumala näyttää sinun loistosi koko maanpiirille, kaikelle mitä on taivaan alla, ja antaa sinulle ikuisen nimen. Sinun nimesi on oleva Oikeudenmukainen rauha, Hurskas kunnia.

Nouse, Jerusalem, astu korkealle vuorellesi ja katso kohti itää: lapsesi tulevat! Pyhän kutsusta he ovat kokoontuneet yhteen idästä ja lännestä, ja he riemuitsevat siitä, että Jumala on pitänyt heidät mielessään. He lähtivät luotasi jalan, vihollisten vieminä, mutta kun Jumala tuo heidät takaisin, heitä kannetaan kunniasaatossa kuin kuninkaan valtaistuimella. Jumala on käskenyt jokaisen korkean vuoren madaltua, jokaisen ikivanhan kukkulan alentua ja kaikkien laaksojen täyttyä, jotta maa tasoittuisi ja Israel voisi vakaasti kulkea Jumalan kirkkauden suojassa. Jumala käskee myös, että metsien ja kaikkien tuoksuvien puiden tulee suoda varjonsa Israelille. Kirkkautensa valolla Jumala johdattaa kansaansa, ja Israel riemuitsee hänen laupeudestaan ja oikeamielisyydestään.

Jes. 45:1–8

Näin sanoo Herra Kyyrokselle,
jonka hän on voidellut kuninkaaksi,
jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut
alistaakseen kansat hänen eteensä,
temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta,
avatakseen hänelle portit ja ovet
niin ettei niitä kukaan sulje:
– Minä kuljen sinun edelläsi.
Vuorimaat minä tasoitan,
pronssiovet murran,
rautateljet isken irti.
Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan
ja kalleudet kätköistään,
jotta oppisit tietämään,
että se, joka sinua nimeltä kutsuu,
olen minä, Herra, Israelin Jumala.
Palvelijani Jaakobin tähden,
Israelin, valittuni, tähden
minä sinut nimeltä kutsuin,
annan sinulle kunnianimen,
vaikka sinä et minua tunne.
Minä olen Herra. Ei ole ketään toista,
ei ole muuta jumalaa kuin minä.
Vaikka sinä et minua tunne,
minä vyötän sinut,
jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka
opittaisiin tietämään,
että muuta jumalaa ei ole,
että minä yksin olen Herra,
minä, joka luon valon ja luon pimeyden
ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden.
Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen.

Vihmokoon taivas,
virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä,
avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää
ja versokoon vanhurskaus!
Minä, Herra, olen tämän luonut.

Ps. 122

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: *
Me lähdemme Herran huoneeseen!
      Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. *
      Jerusalem, olet kaupunkimme, tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot, *
täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä.
      Täällä jaetaan oikeutta *
      Daavidin suvun istuimilla.
Ole tervehditty, Jerusalem! *
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
      Vallitkoon rauha muureillasi *
      ja hyvinvointi linnoissasi.
Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa. *
Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.