Ps. 103:6–13

Vanhurskaat ovat Herran teot, *
hän tuo oikeuden sorretuille.
      Hän osoitti tiensä Moosekselle *
      ja näytti Israelille suuret tekonsa.
Anteeksiantava ja laupias on Herra. *
Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri.
      Ei hän iäti meitä syytä, *
      ei hän ikuisesti pidä vihaa.
Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, *
ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.
      Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, *
      niin on Herran armo suuri niille,
      jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, *
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
      Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, *
      niin armahtaa Herra niitä,
      jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Ap. t. 27:33–44

Vielä ennen päivän koittoa Paavali kehotti kaikkia syömään. Hän sanoi: "Jo neljättätoista päivää te olette eläneet jännityksen vallassa ettekä ole syöneet ruoan murenta. Siksi kehotan teitä nyt syömään jotakin. Se on välttämätöntä, jos mieli pelastua. Yksikään teistä ei menetä hiuskarvaakaan päästään." Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kaikkien nähden kiitti Jumalaa, mursi leivän ja alkoi syödä. Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan. Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataaseitsemänkymmentäkuusi henkeä. Kun oli kylliksi syöty, merimiehet kevensivät laivaa heittämällä viljalastin mereen.

Aamun valjetessa merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa maata, mutta he huomasivat matalarantaisen poukaman ja päättivät yrittää ohjata laivan sinne. He katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä mereen, ja kun peräsinairot oli päästetty köysistään, he nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. Laiva kuitenkin ajautui päin särkkää ja törmäsi siihen. Keula juuttui tiukasti paikoilleen, ja aallokossa perä alkoi hajota liitoksistaan. Sotamiehet aikoivat silloin tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla pakoon. Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän halusi pelastaa Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä mereen ja pyrkiä rantaan ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin.

Ps. 147:1–11

Halleluja! Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää, *
ihanaa on virittää ylistyslaulu!
      Herra rakentaa Jerusalemin jälleen, *
      hän kokoaa Israelin hajotetun kansan.
Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, *
hän sitoo heidän haavansa.
      Herra tietää tähtien luvun, *
      hän on antanut niille kaikille nimen.
Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen, *
mittaamaton on hänen viisautensa.
      Hän on nöyrien tuki ja turva, *
      mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Laulakaa Herralle, virittäkää kiitosvirsi, *
soittakaa lyyralla kiitosta Jumalallemme!
      Hän peittää pilvillä taivaan ja lähettää maan päälle sateen, *
      hän panee versomaan vuorien ruohon.
Hän antaa karjalle ravinnon, *
hän ruokkii korpin pojat, jotka huutavat nälissään.
      Hevosen voima ei ole Herran silmissä mitään, *
      miehen juoksu ei hänen katsettaan käännä.
Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, *
niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Ps. 145:13a–21

Herra on luotettava kaikissa sanoissaan, *
uskollinen kaikissa teoissaan.
      Herra tukee horjuvia, *
      maahan painetut hän nostaa jaloilleen.
Kaikki katsovat odottaen sinuun, *
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
      Sinä avaat kätesi *
      ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.
Herra on kaikessa oikeamielinen, *
hän on uskollinen kaikissa teoissaan.
      Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, *
      sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.
Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, *
hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
      Herra suojelee niitä, jotka häntä rakastavat, *
      mutta jumalattomista hän tekee lopun.
Ylistäköön minun suuni Herraa, *
hänen pyhää nimeään kiittäkööt kaikki luodut aina ja ikuisesti!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Ps. 86:1, 3–7

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, *
minä olen köyhä ja avuton.
  Herra, armahda minua! *
  Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. *
Täytä palvelijasi ilolla!
  Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, *
  runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
  jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra, *
ota vastaan avunpyyntöni.
  Sinua minä hädässäni huudan, *
  ja sinä vastaat minulle.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Viis. 18:3–4, 6–9

Omalle kansallesi sinä annoit leimuavan tulipatsaan
oppaaksi tuntemattomalle taipaleelle,
auringoksi, joka ei polttanut heitä
heidän maineikkaalla vaelluksellaan.
Nuo toiset olivat ansainneet
sen, että heiltä riistettiin valo
ja heitä pidettiin vankeina pimeässä.
Hehän olivat vanginneet sinun kansasi,
jonka oli määrä välittää maailmalle
lain katoamaton valo.

Se yö ilmoitettiin ennalta esi-isillemme,
jotta he rauhassa ja luottavaisin mielin
voisivat iloita saamistaan lupauksista.
Sinun kansasi odotti oikeamielisten pelastusta
ja vihollisten tuhoa;
sinä rankaisit meidän vastustajiamme
ja samalla kutsuit meidät luoksesi
ja johdit kunniaan.

Sinun hurskaasi, jalojen miesten jälkeläiset,
toimittivat uhrinsa salassa
ja sitoutuivat yksimielisesti
noudattamaan tätä pyhää lakia:
hurskaiden tulee jakaa keskenään
niin menestys kuin vaaratkin.
Jo tuolloin he puhkesivat kiitokseen
ja lauloivat esi-isien ylistyslauluja.

Saarn. 4:4–12

Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Tyhmä istuu kädet ristissä
ja kalvaa omaa lihaansa.
Parempi on kourallinen levossa
kuin kahmalon täysi
vaivaa nähden ja tuulta tavoitellen.

Minä näin lisää turhuutta auringon alla:
joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään,
ei poikaa, ei veljeä.
Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua
eikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen.
"Ketä varten minä näen vaivaa
ja kieltäydyn kaikesta hyvästä?"
Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa.

Kaksin on parempi kuin yksin,
sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.
Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan,
mutta voi yksinäistä, joka kaatuu –
häntä auttamassa ei ole ketään.
Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin,
mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?
Yksinäisen kimppuun on helppo käydä,
mutta kaksi pitää puolensa,
eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.

Sir. 30:21–25

Älä uppoudu murehtimaan asioita,
älä kiusaa itseäsi huolia hautomalla.
Iloinen sydän pitää ihmisen hengissä,
valoisa mieli lisää elinpäiviä.
Muista iloita, innosta itseäsi
ja pidä murheet loitolla.
Murehtimiseen on moni kuollut,
eikä huolten kantamisesta ole hyötyä.
Kateus ja katkeruus vähentävät elinpäiviä,
huolet vanhentavat ihmisen ennen aikojaan.
Iloinen ihminen aterioi hyvillä mielin
ja pitää arvossa ruokiaan.

Ps. 139:1–12

Herra, sinä olet minut tutkinut, *
sinä tunnet minut.
      Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, *
      jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, *
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
      Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, *
      jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa, *
sinä lasket kätesi minun päälleni.
      Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, *
      siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, *
minne voisin paeta sinun edestäsi?
      Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, *
      vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin *
tai muuttaisin merten taa,
      sielläkin sinä minua ohjaat, *
      talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", *
sinulle ei pimeys ole pimeää,
      vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, *
      pimeys kuin kirkas valo.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit