Ps. 149:1–5

Halleluja! Laulakaa Herralle uusi laulu, *
kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat!
      Iloitkoon Israel Luojastaan, *
      riemuitkoot Siionin asukkaat kuninkaastaan,
ylistäkööt tanssien hänen nimeään, *
soittakoot hänen kiitostaan rummuin ja harpuin!
      Herra rakastaa kansaansa, hän auttaa heikkoja *
      ja nostaa heidät kunniaan.
Iloitkoot Herran palvelijat hänen kunniastaan, *
riemuitkoot silloinkin, kun on yölevon aika!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Job 26:5–14

Vainajien henget vapisevat
syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,
sillä Jumalan edessä tuonela on alasti,
syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.
Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan,
olemattoman varaan hän on ripustanut maan.
Hän käärii veden pilviin,
eivätkä pilvet repeä sen painosta.
Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa,
levittää pilvensä sen eteen.

Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan,
sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.
Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta,
kun hän ärjyy.
Voimallaan hän on taltuttanut meren,
taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.
Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi,
hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.
Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan,
me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen.
Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?

Ps. 147:1–11

Halleluja! Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää, *
ihanaa on virittää ylistyslaulu!
      Herra rakentaa Jerusalemin jälleen, *
      hän kokoaa Israelin hajotetun kansan.
Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, *
hän sitoo heidän haavansa.
      Herra tietää tähtien luvun, *
      hän on antanut niille kaikille nimen.
Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen, *
mittaamaton on hänen viisautensa.
      Hän on nöyrien tuki ja turva, *
      mutta jumalattomat hän painaa maahan.
Laulakaa Herralle, virittäkää kiitosvirsi, *
soittakaa lyyralla kiitosta Jumalallemme!
      Hän peittää pilvillä taivaan ja lähettää maan päälle sateen, *
      hän panee versomaan vuorien ruohon.
Hän antaa karjalle ravinnon, *
hän ruokkii korpin pojat, jotka huutavat nälissään.
      Hevosen voima ei ole Herran silmissä mitään, *
      miehen juoksu ei hänen katsettaan käännä.
Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, *
niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 145:13a–21

Herra on luotettava kaikissa sanoissaan, *
uskollinen kaikissa teoissaan.
      Herra tukee horjuvia, *
      maahan painetut hän nostaa jaloilleen.
Kaikki katsovat odottaen sinuun, *
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
      Sinä avaat kätesi *
      ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.
Herra on kaikessa oikeamielinen, *
hän on uskollinen kaikissa teoissaan.
      Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, *
      sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.
Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, *
hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
      Herra suojelee niitä, jotka häntä rakastavat, *
      mutta jumalattomista hän tekee lopun.
Ylistäköön minun suuni Herraa, *
hänen pyhää nimeään kiittäkööt kaikki luodut aina ja ikuisesti!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 107:1–2, 23–31

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, *
iäti kestää hänen armonsa.
  Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, *
  jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen.
Jotkut heistä nousivat laivoihin *
ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.
  He näkivät Herran teot, *
  syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
Herra käski, ja nousi myrskytuuli, *
meri aaltoili rajusti.
  He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, *
  hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, *
heidän taidoistaan ei ollut apua.
  Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, *
  ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
Hän tyynnytti tuulen, *
ja aallot hiljenivät.
  He riemuitsivat, kun myrsky laantui *
  ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, *
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kr. Est. C:12–30

Kuningatar Ester pakeni kuolemantuskassaan Herran eteen. Hän riisui kuninkaalliset vaatteensa ja pukeutui ahdingon ja murheen pukuun. Hienojen tuoksuöljyjen sijasta hän hieroi päähänsä tuhkaa ja lantaa ja kuritti ruumistaan. Sotkuiset hiukset peittivät nyt kaiken sen, mitä korut olivat ilon päivinä kaunistaneet.

Ester rukoili Herraa, Israelin Jumalaa. Hän sanoi:

– Herrani, kuninkaamme, sinä olet ainoa!
Auta minua! Minä olen yksin,
ei minulla ole muuta auttajaa kuin sinä.
Olen suuressa vaarassa.
Syntymästäni asti olen isäni heimolta kuullut,
että sinä, Herra, valitsit kaikista kansoista Israelin
ja kaikista esi-isistämme meidän kantaisämme
omiksesi ikiajoiksi
ja teit kaiken, minkä olit heille luvannut.
Mutta me olemme rikkoneet sinua vastaan,
ja sinä annoit meidät vihollistemme käsiin,
koska me kumarsimme heidän jumaliaan.
Sinä olet oikeamielinen, Herra!
Katkera orjuutemmekaan ei ole riittänyt heille,
vaan he ovat tarttuneet epäjumaliaan kädestä
tehdäkseen tyhjiksi sinun lupauksesi,
hävittääkseen oman kansasi,
sulkeakseen niiden suun, jotka sinua ylistävät,
ja sammuttaakseen pyhäkkösi kirkkauden ja alttarisi hehkun.
He panevat kansat ihastelemaan tyhjiä jumalia,
palvomaan ajallista kuningasta ikuisena.
Herra, älä luovuta valtikkaasi
niille, joita ei ole olemassa,
älä päästä heitä ilkkumaan meidän tuhoamme.
Käännä heidän aikeensa heitä itseään vastaan
ja tee varoittava esimerkki
tuosta miehestä, joka ryhtyi vainoamaan meitä.
Muista meitä, Herra,
anna meidän ahdingossamme nähdä voimasi.
Anna minulle rohkeutta,
jumalien kuningas, kaikkien valtojen valtias!
Anna suuhuni sopivat sanat,
kun astun leijonan eteen.
Käännä hänen sydämensä vihollistamme vastaan,
aja tuhoon Haman ja hänen hengenheimolaisensa.
Mutta ojenna meille kätesi, pelasta meidät!
Auta minua! Minä olen yksin,
ei minulla ole muita kuin sinut, Herra.

Sinä tiedät kaiken.
Sinä tiedät, kuinka inhoan noita liehittelijöitä,
jotka eivät noudata lakiasi,
kuinka kammoksun ympärileikkaamattoman
ja vierasheimoisen vuodetta.
Sinä tiedät, mihin joudun alistumaan.
Minä inhoan valta-asemani tunnusta,
jota hovissa käydessäni kannan päässäni.
Minä inhoan kruunuani kuin kuukautisriepua,
vapaina hetkinäni en sitä kanna.
Koskaan ei palvelijasi ole syönyt Hamanin pöydässä,
ei ottanut osaa kuninkaan pitoihin
eikä nauttinut juomauhrien viiniä.
Mikään muu ei ole ilahduttanut palvelijaasi
kruunajaispäivästä tähän päivään asti
kuin sinä, Herra, Abrahamin Jumala.
Jumala, sinä kaikkia väkevämpi!
Kuule epätoivoisten huuto,
vapauta meidät pahantekijöiden käsistä
ja päästä minut pelostani.

Dan. 6:7–12, 15–17, 20–24

Valvojat ja satraapit riensivät yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle näin: Ikuisesti eläköön kuningas Dareios! Kaikki valtakunnan valvojat, käskynhaltijat ja satraapit, hovimiehet ja maaherrat ovat yksimielisiä siitä, että tulisi antaa seuraava kuninkaallinen asetus ja vahvistaa tällainen määräys: Jos joku kolmenkymmenen päivän aikana tästä lähtien rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan. Julista nyt, kuningas, tämä määräys ja anna laatia se kirjallisena, niin että se on Meedian ja Persian ikuisen lain mukaan peruuttamaton." Niin kuningas Dareios antoi laatia kirjallisen määräyksen.

Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.

Kun kuningas kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi ja alkoi miettiä, kuinka voisi pelastaa Danielin. Auringonlaskuun saakka hän etsi keinoa säästääkseen hänet rangaistukselta. Mutta miehet riensivät jälleen yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: "Muista, kuningas, että Meedian ja Persian lain mukaan ei mitään kuninkaan antamaa määräystä tai asetusta saa muuttaa!" Silloin kuningas käski noutaa Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Kuningas sanoi Danielille: "Sinun jumalasi, jota sinä alati palvelet, pelastakoon sinut!"

Aamun koitteessa kuningas nousi ja kiirehti leijonien luolalle. Tultuaan luolan suulle hän huusi Danielia murheellisella äänellä ja sanoi: "Daniel, elävän jumalan palvelija! Onko jumalasi, jota sinä alati palvelet, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?" Daniel vastasi: "Ikuisesti eläköön kuningas! Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas."

Kuningas ilahtui kovin ja käski nostaa Danielin luolasta. Hänet nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa.

Ps. 139:1–12

Herra, sinä olet minut tutkinut, *
sinä tunnet minut.
      Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, *
      jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, *
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
      Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, *
      jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa, *
sinä lasket kätesi minun päälleni.
      Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, *
      siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, *
minne voisin paeta sinun edestäsi?
      Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, *
      vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin *
tai muuttaisin merten taa,
      sielläkin sinä minua ohjaat, *
      talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", *
sinulle ei pimeys ole pimeää,
      vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, *
      pimeys kuin kirkas valo.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.