Ps. 94:3–15

Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan? *
Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?
      Herra, he sortavat sinun kansaasi, *
      polkevat alleen sinun omiasi.
He murhaavat leskiä ja orpolapsia, *
surmaavat maassaan asuvia muukalaisia.
      He sanovat: Ei Herra tätä näe, *
      ei Jaakobin Jumala tätä huomaa.
Milloin te mielettömät tulette järkiinne? *
Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
      Hän, joka on luonut korvan – hänkö ei kuule? *
      Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe?
Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä,
hän, joka ohjaa maailman kansoja –  *
hänkö ei rankaise?
      Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: *
      ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat *
ja jolle sinä opetat lakiasi.
      Pahana päivänä sinä varjelet häntä, *
      kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
Herra ei hylkää omiaan, *
ei hän jätä kansaansa.
      Oikeus tulee jälleen voimaan, *
      rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Mark. 9:38–50

Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin."

Mutta Jeesus vastasi:

"Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.

Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa. Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että käsipuolena pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen , missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'. Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin , missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'. Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'.

Jokainen tullaan suolaamaan tulella. Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Olkoon teissä suola itsessänne ja eläkää sovussa toinen toisenne kanssa."

Ps. 146:2–9

Koko elinaikani minä ylistän Herraa, *
Jumalalleni minä laulan ja soitan niin kauan kuin elän!
      Älkää luottako maan mahtaviin,
      älkää luottako yhteenkään ihmiseen –  *
      ei ihmisestä ole auttajaksi.
Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi, *
ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat.
      Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, *
      onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren *
ja kaiken mitä niissä on.
      Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, *
      nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön *
ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
      Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia
      ja tukee leskiä ja orpoja, *
      mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.       
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 145:13a–21

Herra on luotettava kaikissa sanoissaan, *
uskollinen kaikissa teoissaan.
      Herra tukee horjuvia, *
      maahan painetut hän nostaa jaloilleen.
Kaikki katsovat odottaen sinuun, *
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
      Sinä avaat kätesi *
      ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.
Herra on kaikessa oikeamielinen, *
hän on uskollinen kaikissa teoissaan.
      Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, *
      sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.
Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, *
hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
      Herra suojelee niitä, jotka häntä rakastavat, *
      mutta jumalattomista hän tekee lopun.
Ylistäköön minun suuni Herraa, *
hänen pyhää nimeään kiittäkööt kaikki luodut aina ja ikuisesti!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 25:11–20

Herra, nimesi kunnian tähden *
anna anteeksi suuret syntini.
  Se, joka Herraa pelkää, *
  oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan, *
ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
  Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen, *
  ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan, *
hän päästää jalkani ansasta.
  Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, *
  sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska, *
ota pois minun ahdistukseni.
  Katso minun kärsimystäni ja vaivaani *
  ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia! *
Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
  Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, *
  sinuun minä turvaudun.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kr. Est. A:1–11; F:1–10

Suurkuningas Artakserkseen toisena hallitusvuotena, nisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mordokai unen. Mordokai oli juutalainen, Benjaminin heimoa. Hänen isänsä oli Jair, tämän taas Simei, tämän Kis. Mordokai asui Susan kaupungissa, ja hänellä oli kuninkaan hovissa merkittävä asema. Hän oli niitä pakkosiirtolaisia, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli tuonut Jerusalemista Juudan kuninkaan Jekonjan mukana.

Tällainen oli Mordokain uni:

Kuului huutoa ja parkua, ukkonen jylisi, maa järähteli ja kaikkialla vallitsi sekasorto. Näkyi kaksi suurta lohikäärmettä, ja ne kumpikin olivat valmiina taisteluun. Ne huusivat kovalla äänellä, ja niiden huuto sai kaikki kansat varustautumaan sotaan vanhurskaiden kansaa vastaan. Päivä oli synkkä ja pimeä, täynnä hätää ja ahdistusta, täynnä väkivaltaa, ja koko maailma järkkyi. Vanhurskaiden kansa vapisi pelosta, kun kauheudet uhkasivat heitä, ja he valmistautuivat kuolemaan. Mutta he huusivat avukseen Jumalaa, ja heidän huutaessaan puhkesi kuin pienestä lähteestä suuri virta, valtava vesien paljous. Päivä valkeni ja aurinko nousi. Alhaiset korotettiin kunniaan, ja he söivät suihinsa ylhäiset.

Kun Mordokai heräsi unestaan, jossa hän oli nähnyt mitä Jumala oli päättänyt tehdä, hän mietti näkemäänsä koko päivän ja yritti kaikin keinoin ymmärtää sen.

Mordokai sanoi:

"Tämä kaikki on lähtöisin Jumalasta. Minä muistan, kuinka unessa näin nämä tapahtumat, eikä yksikään niistä ole jäänyt toteutumatta.

Oli pieni lähde, josta tuli virta, tuli valo ja aurinko ja vesien paljous. Virta on Ester, jonka kuningas otti puolisokseen ja kuningattarekseen. Ne kaksi lohikäärmettä olemme minä ja Haman, ja ne, jotka yhdistivät voimansa tuhotakseen juutalaiset heidän muistoaan myöten, ovat toiset kansat. Mutta minun kansani on Israel. Se huusi avuksi Jumalaa ja pelastui. Herra pelasti kansansa, hän auttoi meidät näistä onnettomuuksista ja teki nämä suuret tunnusteot ja ihmeet, jollaisia eivät muut kansat ole saaneet kokea.

Jumala oli säätänyt kaksi arpaosaa: toisen omalle kansalleen, toisen kaikille muille kansoille. Nämä arvat lankesivat määräaikanaan, sinä päivänä, josta Jumalan edessä tuli toisten kansojen tuomion päivä. Mutta Jumala muisti kansaansa ja vahvisti arpaosansa oikeuden.

Molempia päiviä, adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista, tulee hänen kansansa Israelin viettää iloiten ja riemuiten. Niille juhlille tulee kansan kokoontua joka vuosi sukupolvesta sukupolveen."

Luuk. 10:17–20

Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Jeesus sanoi heille: "Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama. Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan."

Ps. 139:1–12

Herra, sinä olet minut tutkinut, *
sinä tunnet minut.
      Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, *
      jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, *
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
      Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, *
      jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa, *
sinä lasket kätesi minun päälleni.
      Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, *
      siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, *
minne voisin paeta sinun edestäsi?
      Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, *
      vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin *
tai muuttaisin merten taa,
      sielläkin sinä minua ohjaat, *
      talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", *
sinulle ei pimeys ole pimeää,
      vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, *
      pimeys kuin kirkas valo.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.