Hiljaisen viikon keskiviikko

Pääsiäisjakso, paastonaika

Liturginen väri: violetti tai sininen

Kaksi alttarikynttilää

Jeesus tuomitaan

Palmusunnuntaina alkavan hiljaisen viikon jumalanpalveluksissa Kristuksen kärsimyshistoriaa voidaan seurata eri tavoin. Yksi tapa on lukea kärsimyshistoria kokonaisuudessaan, maanantaina Matteuksen, tiistaina Markuksen, keskiviikkona Luukkaan ja perjantaina Johanneksen evankeliumin mukaan.

Toinen mahdollisuus on käyttää hiljaisen viikon arkipäivien tekstiaineistoa.

Voidaan myös lukea perinteisiä ahtitekstejä. Maanantaihin kuuluvat Jeesuksen rukous Getsemanessa, hänen vangitsemisensa ja Pietarin kieltäminen (toinen ahti), tiistaihin Jeesuksen tutkiminen neuvoston, Pilatuksen ja Herodeksen edessä (kolmas ahti), keskiviikkoon hänen tuomitsemisensa ja viemisensä Golgatalle (neljäs ahti). Jeesuksen ristinkuolema (viides ahti) ja hautaaminen (kuudes ahti) kuuluvat pitkäperjantaihin. Ehtoollisen asettaminen, joka sisältyy ensimmäiseen ahtiin, kuuluu kiirastorstaihin.

Kristuksen kärsimyshistoriaa voidaan seurata myös perinteisen Ristin tien rukoushetkien avulla. Ristin tie koostuu useista pysähdyspaikoista (asemista), jotka ulottuvat Jeesuksen tuomitsemisesta hänen hautaamiseensa. Eri pysähdyspaikkoja voidaan myös yhdistellä.

Raamatun tekstit

Psalmi

Antifoni:

Minä olen kurja ja kipua täynnä,
mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.

Ps. 69:30

Psalmi:

Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen,
katso puoleeni, sinä armollinen.
Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi.
Minä olen ahdingossa, vastaa jo minulle!
Tule luokseni, lunasta minut,
osta minut vapaaksi vihollisteni nähden.
Sinä näet kaikki ahdistajani,
sinä tiedät, että olen kärsinyt häväistystä, herjaa ja pilkkaa.
Häpeä on murtanut sydämeni,
haavani ei parane.
Turhaan minä odotin sääliä,
kukaan ei minua lohduttanut.
Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa,
janooni he juottivat etikkaa.
Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi
ja uhrijuhlansa onnettomuudeksi!
(Minä olen kurja ja kipua täynnä,
mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.
Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä,
kunnioitan sitä kiitoksin.
Miellyttäköön kiitokseni Herraa enemmän kuin uhrihärkä,
enemmän kuin sarvipää ja halkisorkkainen sonni.
Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat,
niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa,
sillä Herra kuulee köyhien rukouksen
eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.)

Ps. 69:17–23 (30–34)

Antifoni toistetaan

Jes. 49:1–6

Jesajan kirjasta, luvusta 49

Kuulkaa minua, kaukaiset rannat,
kuunnelkaa, kansakunnat, jotka asutte etäällä!
Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut.
Kun vielä olin äitini kohdussa,
hän antoi minulle nimen.
Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan,
kätensä varjoon hän minut kätki,
hän teroitti minut kuin nuolen,
viineensä hän minut talletti.
Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani,
Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.”
Minä sanoin:
”Turhan takia olen itseni uuvuttanut,
tyhjään olen haaskannut voimani.
Mutta onhan oikeuteni Herran kädessä,
palkkani Jumalan huomassa.”
Ja nyt sanoo Herra,
hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen
palauttaakseen Jaakobin luokseen
ja kootakseen Israelin suojaansa
- olen siis ollut Herralle arvokas
ja minun Jumalani on minun voimani -
näin hän sanoo:
- Ei riitä, että olet minun palvelijani
ja saatat ennalleen Jaakobin heimot,
tuot takaisin Israelin eloonjääneet.
Minä teen sinusta valon kaikille kansoille,
niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.

Room. 5:6–11

Kirjeestä roomalaisille, luvusta 5

Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

Joh. 19:1–16

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 19

Pilatus käski ruoskia Jeesuksen. Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan. Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”, ja läimäyttivät häntä kasvoihin.
    Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: ”Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen.” Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: ”Katso: ihminen!” Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään.” Juutalaiset vastasivat: ”Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika.”
    Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi. Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta: ”Mistä sinä olet lähtöisin?” Mutta Jeesus ei vastannut hänelle. ”Etkö puhu, vaikka minä kysyn?” Pilatus sanoi. ”Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?” Jeesus vastasi: ”Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.”
    Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat: ”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan.”
    Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata. Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: ”Tässä on teidän kuninkaanne.” Juutalaiset huusivat: ”Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!” Pilatus sanoi heille: ”Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?” Mutta ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.” Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.

Päivän rukoukset

Herra Jeesus,
me kiitämme sinua raskaasta kärsimystiestäsi,
jonka kuljit ristiä kantaen.
Kiitos siitä, että olet kutsunut meidät seuraamaan sinua.
Anna meille voimaa kantaa oma ristimme
ja tunnustaa rohkeasti nimeäsi.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.

Rakas Vapahtaja.
Sinä sanot:
»Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni,
hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä
ja seuratkoon minua.»
Auta meitä Jumalan valtakunnan tähden
kulkemaan oma ristintiemme.
Herra, anna meille voimaa suostua siihen.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.

Rakas Vapahtaja,
kaikki syyt kelpasivat, kun sinut tuomittiin.
Kansa halusi huutaa sinut ristiinnaulittavaksi.
Sinun oli kuljettava ristintiesi yksin.
Herra, emme ymmärrä kärsimyksesi syvyyttä.
Kuitenkin rukoilemme:
Auta meitä joka päivä kuolemaan pois
vääristä mielihaluista
ja elämään sinulle,
sinä ristinkantaja ja lunastaja,
joka elät ja hallitset ikuisesti.

Rukoushetkien tekstit

Ps. 35:1, 7, 9–18

Herra, tuomitse ne, jotka ovat vetäneet minut tuomiolle! *
Taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat.
      Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, *
      kaivaneet tielleni pyydyskuopan.
Mutta minä saan riemuita Herrasta, *
iloita hänen avustaan.
      Minä tunnen sydänjuuriani myöten: *
      ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra!
Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, *
heikon sinä pelastat väkevän kädestä.
      Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita, *
      joista en tiedä mitään.
He palkitsevat hyvän pahalla, *
minä olen yksin.
      Silloin kun joku heistä sairastui, *
      minä pukeuduin karkeaan kankaaseen,
paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti, *
niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta.
      Pää kumarassa, ylläni suruvaate minä kuljin niin kuin se,
      joka suree omaa äitiään.
Mutta kun minun kävi huonosti,
he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan, *
minun ympärilleni, nuo kelvottomat.
      He pilkkasivat minua lakkaamatta, *
      enkä tiedä, miksi.
Kun horjuin, he ivasivat minua, *
irvistelivät minulle päin kasvoja.
      Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä?
      Päästä minut heidän hampaistaan, *
      pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta!
Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa, *
ylistää sinua juhlakansan keskellä.

Mark. 15:6–20

Juhlan aikana maaherra aina päästi vapaaksi yhden vangin, sen jota kansa pyysi. Sillä kertaa oli vangittuna kapinoitsijoita, jotka kapinan aikana olivat tehneet murhan. Heidän joukossaan oli Barabbas-niminen mies. Pilatuksen luo kerääntyi nyt väkijoukko, joka pyysi häntä tekemään niin kuin hänen tapansa oli. Pilatus kysyi: "Tahdotteko, että vapautan teille juutalaisten kuninkaan? "Hän näet ymmärsi, että ylipapit olivat pelkästä kateudesta jättäneet Jeesuksen hänen käsiinsä. Ylipapit kuitenkin kiihottivat väkijoukkoa pyytämään, että hän pikemminkin vapauttaisi Barabbaksen. Vielä Pilatus kysyi kansalta: "Mitä minä sitten teen tälle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?" He huusivat: "Ristiinnaulitse!" "Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Pilatus. Mutta he huusivat entistä kovemmin: "Ristiinnaulitse se mies!"

Tehdäkseen kansalle mieliksi Pilatus päästi Barabbaksen vapaaksi, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.

Sotilaat veivät Jeesuksen maaherran hallintopalatsin sisäpihalle ja kutsuivat koolle koko sotaväenosaston. He panivat hänen harteilleen purppuranpunaisen viitan ja väänsivät orjantappuroista kruunun ja asettivat sen hänen päähänsä. Sitten he alkoivat tervehtiä häntä: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" He löivät häntä ruokokepillä päähän, sylkivät hänen päälleen ja polvistuivat ja kumarsivat häntä. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät kuljettamaan häntä pois ristiinnaulitakseen hänet.

Ps. 146:2–9

Koko elinaikani minä ylistän Herraa, *
Jumalalleni minä laulan ja soitan niin kauan kuin elän!
      Älkää luottako maan mahtaviin,
      älkää luottako yhteenkään ihmiseen – *
      ei ihmisestä ole auttajaksi.
Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi, *
ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat.
      Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, *
      onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren *
ja kaiken mitä niissä on.
      Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, *
      nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön *
ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
      Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia
      ja tukee leskiä ja orpoja, *
      mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.

Ps. 145:13a–21

Herra on luotettava kaikissa sanoissaan, *
uskollinen kaikissa teoissaan.
      Herra tukee horjuvia, *
      maahan painetut hän nostaa jaloilleen.
Kaikki katsovat odottaen sinuun, *
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
      Sinä avaat kätesi *
      ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.
Herra on kaikessa oikeamielinen, *
hän on uskollinen kaikissa teoissaan.
      Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, *
      sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.
Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, *
hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
      Herra suojelee niitä, jotka häntä rakastavat, *
      mutta jumalattomista hän tekee lopun.
Ylistäköön minun suuni Herraa, *
hänen pyhää nimeään kiittäkööt kaikki luodut aina ja ikuisesti!

Ps. 139:1–12

Herra, sinä olet minut tutkinut, *
sinä tunnet minut.
      Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, *
      jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, *
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
      Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, *
      jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa, *
sinä lasket kätesi minun päälleni.
      Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, *
      siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, *
minne voisin paeta sinun edestäsi?
      Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, *
      vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin *
tai muuttaisin merten taa,
      sielläkin sinä minua ohjaat, *
      talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", *
sinulle ei pimeys ole pimeää,
      vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, *
      pimeys kuin kirkas valo.